Lähdit niin äkkiä

Helmi kuoli tänään aamulla ilman mitään varoitusmerkkejä. Eilen panin vain merkille, ettei se syönyt sille antamaani tomaattia, mutta muuten se oli täysin pirteä oma itsensä enkä aavistanut mitään... Tänään se näytti aamulla herättyäni todella huonolta, joten annoin sille heti tukiruokaa. Vähän myöhemmin sen sieraimista alkoi tulla limaa ja soitin lähimpään eläinlääkäriasemaan heti sillä minuutilla, kun se aukesi. Puhelimessa todettiin, että tuskin paljon on tehtävissä ja aikoja ei pahemmin ole, mutta pyysin että voisin tuoda sen edes lopetettavaksi, jos muuta ei ole tehtävissä. Kaverini oli onneksi kotona, joten sain autokyydin lyhyellä varoitusajalla, mutta Helmi ehti menehtyä jo matkan aikana. Lääkärissä vain todettiin kuolleeksi.

      Kaikki tapahtui niin nopeasti tunnin sisällä ja käyn vain päässä läpi asioita, mitä olisin voinut tehdä toisin. Marsujen kuolema on aina yhtä raskasta, mutta etenkin nyt kun en ehtinyt tähän varautumaan... Lepää rauhassa Helmi ♥

✝ Helmi 15.3.2012 - 9.12.2016

Uusi koira!

Näin alas olen vajonnut, että hankin toisen koiran enkä edes niin suuresta asiasta saa postausta aikaiseksi...! :D Muistan kun aikoinaan jaksoin kirjoittaa kaikesta mitä tein ja joka kerta, kun jotain ihmistä näin. Toisaalta silloin tekeminen oli suhteellisen harvinaista. Mutta sain toisaalta tyhjästäkin postauksen aikaiseksi.. (pitäis varmaan lukea vanhaa blogia huvin vuoks!) Nyt asioita vaan tapahtuu ja teen jatkuvasti jotain ja nään usein ihmisiä eikä tunnu niin oleelliselta kirjoittaa jokaisesta kerrasta tänne. 

      Jospa nyt kuitenkin vähän taas tätäkin paikkaa pitäisin hengissä. Ihanaa, miten jokainen postaus alkaa käytännössä samalla asialla, mutta vain eri muodossa kirjoitettuna. Ihan sama, on tarve mainita siitä aina!! Vaikka toisaalta tiedän, että lukijoitakaan tällä ei pahemmin ole. Ei se mitään, joku kuitenkin lukee. Kride lukee. :D 

Mutta tosiaan! Asiahan oli jo tiedossa edellisen postauksen aikana, mutta päätin pitää sen yllätyksenä viimeiseen asti: Hankin toisen koiran. Jos täällä joku on, joka muistaa miten pitkään ensimmäisestä haaveilin ja miten suuri työ Islan saaminen oli, niin tuskin olisitte arvanneet saavani lupaa vielä toiseen. Itse en olisi ikinä tätä uskonut! Näin kuitenkin kävi ja myin sieluani taas hieman enemmän koirille.

      Saiga on myöskin sheltti, eli samaa rotua Islan kanssa ja samalta kasvattajaltakin hankittu. Kyseistä pentuetta silmäilin jo astutuksesta asti, mutta aloin kyselemään pentujen perään liian myöhään eli ne olivat silloin jo alustavasti varattuja. Kävin niitä kuitenkin kerran katsomassa. Viikko vierailun jälkeen sain kesken koulupäivän viestin, joka alkoi sanoilla "Vieläkö pentu kiinnostaa" ja olin haljeta! Peruutuksen vuoksi vielä yksi olikin kotia vailla ja ilmeisesti en ole Islan kanssa täydellisesti epäonnistunut (:D) kerta kasvattaja oli valmis toisenkin koiran minulle myymään. Tuosta meni kaksi viikkoa ja pentu oli haettu. Itseasiassa edellinen postaus on kirjoitettu 2 päivää sitä ennen.

Saiga on kotiutunut hyvin ja se on reipas maailmanvalloittaja. Isla ja se tulee hyvin toimeen ja ne olivat ensimmäisen viikon jälkeen jo ihan parhaat kaverit. Tällä hetkellä Saiga on jo 12 viikkoa ja se on ollut täällä kohta kuukauden. Koirablogista voi lukea enemmän koirajuttuja.