Lähdit niin äkkiä

Helmi kuoli tänään aamulla ilman mitään varoitusmerkkejä. Eilen panin vain merkille, ettei se syönyt sille antamaani tomaattia, mutta muuten se oli täysin pirteä oma itsensä enkä aavistanut mitään... Tänään se näytti aamulla herättyäni todella huonolta, joten annoin sille heti tukiruokaa. Vähän myöhemmin sen sieraimista alkoi tulla limaa ja soitin lähimpään eläinlääkäriasemaan heti sillä minuutilla, kun se aukesi. Puhelimessa todettiin, että tuskin paljon on tehtävissä ja aikoja ei pahemmin ole, mutta pyysin että voisin tuoda sen edes lopetettavaksi, jos muuta ei ole tehtävissä. Kaverini oli onneksi kotona, joten sain autokyydin lyhyellä varoitusajalla, mutta Helmi ehti menehtyä jo matkan aikana. Lääkärissä vain todettiin kuolleeksi.

      Kaikki tapahtui niin nopeasti tunnin sisällä ja käyn vain päässä läpi asioita, mitä olisin voinut tehdä toisin. Marsujen kuolema on aina yhtä raskasta, mutta etenkin nyt kun en ehtinyt tähän varautumaan... Lepää rauhassa Helmi ♥

✝ Helmi 15.3.2012 - 9.12.2016

Uusi koira!

Näin alas olen vajonnut, että hankin toisen koiran enkä edes niin suuresta asiasta saa postausta aikaiseksi...! :D Muistan kun aikoinaan jaksoin kirjoittaa kaikesta mitä tein ja joka kerta, kun jotain ihmistä näin. Toisaalta silloin tekeminen oli suhteellisen harvinaista. Mutta sain toisaalta tyhjästäkin postauksen aikaiseksi.. (pitäis varmaan lukea vanhaa blogia huvin vuoks!) Nyt asioita vaan tapahtuu ja teen jatkuvasti jotain ja nään usein ihmisiä eikä tunnu niin oleelliselta kirjoittaa jokaisesta kerrasta tänne. 

      Jospa nyt kuitenkin vähän taas tätäkin paikkaa pitäisin hengissä. Ihanaa, miten jokainen postaus alkaa käytännössä samalla asialla, mutta vain eri muodossa kirjoitettuna. Ihan sama, on tarve mainita siitä aina!! Vaikka toisaalta tiedän, että lukijoitakaan tällä ei pahemmin ole. Ei se mitään, joku kuitenkin lukee. Kride lukee. :D 

Mutta tosiaan! Asiahan oli jo tiedossa edellisen postauksen aikana, mutta päätin pitää sen yllätyksenä viimeiseen asti: Hankin toisen koiran. Jos täällä joku on, joka muistaa miten pitkään ensimmäisestä haaveilin ja miten suuri työ Islan saaminen oli, niin tuskin olisitte arvanneet saavani lupaa vielä toiseen. Itse en olisi ikinä tätä uskonut! Näin kuitenkin kävi ja myin sieluani taas hieman enemmän koirille.

      Saiga on myöskin sheltti, eli samaa rotua Islan kanssa ja samalta kasvattajaltakin hankittu. Kyseistä pentuetta silmäilin jo astutuksesta asti, mutta aloin kyselemään pentujen perään liian myöhään eli ne olivat silloin jo alustavasti varattuja. Kävin niitä kuitenkin kerran katsomassa. Viikko vierailun jälkeen sain kesken koulupäivän viestin, joka alkoi sanoilla "Vieläkö pentu kiinnostaa" ja olin haljeta! Peruutuksen vuoksi vielä yksi olikin kotia vailla ja ilmeisesti en ole Islan kanssa täydellisesti epäonnistunut (:D) kerta kasvattaja oli valmis toisenkin koiran minulle myymään. Tuosta meni kaksi viikkoa ja pentu oli haettu. Itseasiassa edellinen postaus on kirjoitettu 2 päivää sitä ennen.

Saiga on kotiutunut hyvin ja se on reipas maailmanvalloittaja. Isla ja se tulee hyvin toimeen ja ne olivat ensimmäisen viikon jälkeen jo ihan parhaat kaverit. Tällä hetkellä Saiga on jo 12 viikkoa ja se on ollut täällä kohta kuukauden. Koirablogista voi lukea enemmän koirajuttuja.

Tilannepäivitys

No niinhän siinä taas kävi, että tänne kirjoittelu lakkasi kuin seinään. Kirjoitettavaakin aina riittäisi, mutta olen vain niin armottoman aikaansaamaton ihminen.. Mutta blogi ei vieläkään ole täysin unohdettu ja tulen tänne kyllä aika-ajoin kirjoittelemaan ja ehkä innostun taas olemaan aktiivisempikin. 

      Ajattelin tässä nyt tehdä tällaisen ympäripyöreän tilannekatsauksen viimeaikaisista asioista. Mitään merkittävästi elämää mullistavaahan tässä ei ole kesän jälkeen tapahtunut, mutta olisi kiva saada näitä pieniäkin asioita talteen jonnekin. Ja ehkä joku vielä tätä lukeekin, kun vaan saan aikaiseksi päivittää. Twitter on kuitenkin paras paikka seurata mun kuulumisia, mikäli ne jotain kiinnostaa!

Aloitin elokuussa "koulun". Olen viralliselta nimikkeeltäni nyt opiskelija, vaikka tämä koulu ei johda minkäänlaiseen tutkintoon. Vähän samantapainen paikka kuin se ryhmä, missä ennen kesää kävin, mutta vähän tavoitteellisempi. Siellä on todella mukava ryhmä ja ohjaaja ja toivoisinkin, että saisin itseni käymään siellä aktiivisemmin. Poissaoloja aina satelee missä ikinä olenkaan, yhy. 

      Elokuussa olin myös kaasona Kriden häissä. Hääpaikka oli todella kaunis ja sää oli mukavan aurinkoinen, joten ulkona vihkiminen tapahtui ongelmitta. Häissä paras asia on tottakai aina ruoka ja tuollakin sai nauttia mahansa täyteen ihanaa ruokaa. Täydellinen päivä kaikin puolin, en voisi olla onnellisempi parin puolesta. ♥

Syyskuusta en muista oikeastaan pahemmin mitään muuta kuin että oma vointi romahti ja kävi hetkellisesti pohjalukemissa. Onnistuin kuitenkin saamaan itseni sieltä myös ylös ja muu kuukausi taisi mennä aika koiraisissa tunnelmissa. Hoidossa on ollut Tico, Jade, Nemo, Sora ja Nova :D Koiraterapia paras terapia. Niin ja Isla sai kolmannen hyväksytyn tuloksen rally-tokossa ja näinollen siirtyi luokan ylöspäin, kisataan nyt AVOssa!

Lokakuussa onkin sitten ollut enemmän ohjelmaa. Mira tuli käymään minilomalla ja kävin itse myös Klaukkalassa. Nane oli täällä peräti kahdesti käymässä, vaikka ensimmäinen visiitti oli vain pikainen yöpyminen ennen sen lähtöä Lontooseen. Lontoon jälkeen vietettiin yhdessä muutama päivä telkkarin ääressä, haha! Nanen lähdettyä menin syyslomaviikoksi Joensuuhun. Kuun lopussa oli vielä Saaran jokavuotiset halloween-juhlat, joihin menin yhdessä Kriden kanssa ja tämä jäi myös yöksi.

Marraskuu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Mentiin viime viikonloppuna kaveriporukalla risteilylle Ruotsiin ja matka oli oikein mukava, vaikka sen järjestämisessä olikin pieniä ongelmia. Lopulta meitä oli kaksi hytillistä, 6 ihmistä. Hengailtiin hytissä, käytiin kuuntelemassa karaokea, katsottiin Midnight Show, pyörittiin Ruotsin Gamla stanissa ja laivalla sama kaava kuin menomatkalla :D Hyvässä seurassa on mukava matkustaa!

      Nyt olen tämän viikon hoitamassa perhetuttujen chihuja. Toinen on vähän sairastellut, joten on pitänyt tarkkailla sen syömistä ja muutenkin valvoa vointia enemmän. Onneksi ollaan säästytty kaikilta ongelmilta ja pieni alkaa olemaan jo melkein oma itsensä.

Nanen vierailu

Nähtiin tosiaan Nanen kanssa Gingaconissa tuossa kesän alussa ja silloin oli jo puhetta, että se tulisi Helsinkiin käymään mun luona ja tämä saatiinkin toteutettua heti kun oma superkiireinen kesäkuu veteli viimeisiä. Kesällä tänne on aina mukava kutsua yövieraita, koska porukat ovat mökillä koko kesän ja asustelen täällä kahdestaan mun nuoremman isoveljen kanssa, josta ei ole mitään haittaa, joten koko asunto on käytännössä omassa käytössä.  Vierailu oli myös ajoitettu niin, että päästäisiin yhdessä osallistumaan Helsinki Prideen, missä kumpikaan ei ole aikaisemmin ollut.

Menin torstaina käymään Kriden luona ennen Nanen saapumista. Pelattiin ensimmäistä Spyroa, tai lähinnä itse pelasin kentät, mitä Kride ei ollut itse jaksanut pelata :D Kride oli jo niin pitkällä siinä, että päästiin koko peli läpi. Pelailtiin myös vähän Sims 3 ja juteltiin kaikesta. Tai lähinnä itse avauduin oman elämäni draamoista..! Vaikka visiitti olikin melko lyhyt, olin kyllä Krideajan tarpeessa. `u´

      Lähettiin hyvissä ajoin kohti bussipysäkkiä, mutta kauhukseni huomasin bussin lähestyvän kaukaisuudesta ja lähdin juoksemaan pysäkille, mutta kuski ei pysähtynyt vain ajoi pokkana ohi. Bussi oli merkitty saapuvaksi vasta kahden minuutin päästä, joten kieltämättä vitutti. Onneksi seuraavallakaan bussilla en myöhästyny, vaan olin samoihin aikoihin Nanen kanssa Steissillä.

Matkattiin yhdessä metrolla tänne ja selitin kaikkia turhuusfaktoja kaikista paikoista, mitä ikkunasta näin. Asetuttiin perillä mun vanhempien makuuhuoneeseen ja taidettiin lähes heti alkaa katsomaan The Officea, mitä Nane oli pari kautta tuonut mukanaan. Islakin rakastui Naneen ihan heti ja makoili koko ajan ihan sen kyljessä kiinni.
      Ja The Office oli mielettömän hyvä!! Katsottiin sitä ihan jokaisessa välissä, missä vain vähääkään ehti ja nyt sieluni vain himoitsee nähdä lisää. Ehdittiin koko visiitin aikana katsoa lähes kolme kautta kokonaan, neljänneltä kaudelta jäi vain yksi levy katsomatta. Aloitettiin siis vasta toisesta kaudesta. 

Lauantaina oli Pride, minne lähdettiin suhteellisen hyvissä ajoin paikalle, että ehdittäisiin kulkueeseen. Tiesin, että siellä tulee olemaan paljon ihmisiä, mutta aina ihmispaljous pääsee yllättämään ja järkyttämään!! :D Kiivettiin ihan Tuomiokirkon ylimmälle portaalle ja istuskeltiin siellä ja nautittiin tunnelmasta. Saatiin Burger King sateenkaari-ilmapallot ja paahduttiin auringossa. Itse paloin pahasti olkapäistä..
      Kulkueen päätteeksi jalkani huusivat hallelujaa, koska olin valinnut korolliset kengät, mutta jaksoin raahautua Mäkkärin ja kaupan kautta vielä perille puistoon. Istuttiin jonkin aikaa kahdestaan, mutta porukkaan liittyi myös Kride poikaystävänsä kanssa ja Kake serkkunsa kanssa. Joitain satunnaisia tuttuja tuli myös moikattua, mutta tuolla kokoonpanolla hengailtiin loppuaika ja otettiin parit siiderit.

Minä ja Nane tultiin käymään kodin kautta ennen kuin siirryttiin päivän seuraavaan ohjelmaan eli Eurovision Pride Partyyn. Se järjestettiin Herculeksessa enkä ole siellä käynyt edellisessäkään paikassa, mutta nyt tämä uusi paikka oli ainakin viihtyisä. Tosin hieman ahtaanpuoleinen ehkä ja vähän istumapaikkoja! Mutta superEuroviisufani Nane oli etenkin elementissään, koska koko ilta siellä soitettiin vain Euroviisuja. Itse aina ylpeänä kerroin kun joku itselle tuttu biisi soi.
      Illan pääesiintyjänä oli Suzy, joka eudsti Portugalia viisuissa vuonna 2014. Päästiin ihan eturiviin seuraamaan ja se parikin kertaa lauloi Nanelle ihan silmiin katsoen e v ê Oli kyllä hauska kuulla livemusiikkia ja tuli monta viisua, jotka itsekin tunsin. Ja Suzy oli ihanan energinen esiintyjä ja otti yleisön hyvin huomioon..! Ei meinannut millään päästä lähtemään, mutta sitten kun se lopetti niin minä ja Nanekin lähdettiin kotiin.

Maanantaina koin velvollisuudeksi pyöräyttää Nanen edes jossain Helsingin nähtävyydessä, joten nokka kohti Korkeasaarta! Halusin viedä Nanen katsomaan karhuja, mutta ihailtiin niin monia eri eläimiä. Ja mikä parasta: Korkeasaaressa oli laiskiainen! Nähtiin vain sen karvainen pylly, mutta sekin taisi riittää Nanelle, haha! :D Toinen oli niin onnellinen. Samassa häkissä olisi ollut villimarsuja, mutta ne olivat omaksi harmistukseksi kaikki piilossa. Onneksi kaikki paha unohtui mielestä, kun sain maailman parhaan hampurilaisen Karhulinnassa. ♥
      Ehdittiin onneksi hyvin kiertää katsomassa kaikki eläimet, koska lopulta tuli pieni kiire mun ja Islan rally-tokotreeneihin. Siitäkin olin kovin innoissani, koska pääsin näyttämään omaa mieluista harrastusta kaverille `u´ Oli vielä kisatreenipäivä ja vedettiin Islan kanssa 100/100. Heti loistetaan, kun on joku katsomassa.

MUTTA!! Oli kyllä niin mahtava vierailu, että! Nane oli täällä siis torstaista tiistaihin ja oli niin rentoa chilliä vain löllyä ja olla kaiken "erikoisohjelman" lisäksi. Käytiin kävelyillä ja tein meille lettuja ja mitä kaikkea. Joidenkin kanssa vain klikkaa heti alkuun. ´u`

Tungen liikaa kuvia postauksiin.

Miitti ja Linnanmäki

Tämä kesä on kyllä ollut niin tekemistä täynnä, että en meinaa pysyä tämän blogin kanssa mukana :D Kun vihdoin saan yhdestä asiasta kirjoitettua, on ehtinyt tapahtua jo miljoona muuta. No ei ole valittamista, kun tekeminen on laadultaan tätä luokkaa..!

      Tämä viikko oli Miran kesäloman viimeinen, joten kaikki sen kanssa tehtävä täytyi siis luonnollisesti änkeä samalle viikolle. Järjestin jokavuotisen miitin ja käytiin kaveriporukalla Lintsillä. Ollaan myös Serenassa käyty parina vuonna Miran kanssa, mutta sitä ei nyt saatu mahdutettua minnekään. 2/3 asioista tehty, kai se on eräänlainen onnistuminen sekin? :D

Maanantaina satoi kaatamalla, joten pelkäsin sään olevan samanlainen myös tiistaina. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tiistaiksi osui täydellinen sää! Pidän joka vuosi miitin kesällä Ruttopuistossa ja tällä kertaa osallistujia oli 14. Yleensä saan miittikyltin tehtyä vasta samana aamuna, mutta nyt tuli muista syistä kiire. Mira tuli suoraan meille ja mentiin täältä yhdessä kohti keskustaa.

      Syy, minkä takia mietin tämän vuoden olevan viimeinen kerta on, että itseäni ahdistaa aina niin perkeleesti aluksi. Ja mitä enemmän pelkään ihmisten näkevän minut epämiellyttävänä ihmisenä, sitä enemmän myös ahdistaa ja sitä epämiellyttävämmältä näytän...! Olo onneksi aina helpottuu, kun pääsee itse miittipaikalle ja ihmiset ovat asettuneet paikoilleen. Alun kauhun jälkeen uskalsinkin sitten puhua ihmisille ja olla jutussa mukana ja viihdyin hyvin :D Kamalasti kivoja ihmisiä paikalla ja hyviä juttuja ja..! Olen aina niin iloinen, kun ihmiset tulevat niin innokkaasti tuonne miittiin.

      Loppua kohden mieliala alkoi kuitenkin taas laskemaan ja lopulta piti pyytää Miralta, että lähdettäisiin kotiin. Se oli kuitenkin liian myöhäistä ja sain kamalan ahdistuskohtauksen matkalla kotiin.. Miksi, oi miksi täytyy olla niin huono sosialisoimaan? Koko matkan kotiin mietin vain miten kaikki muut on hauskempia, muut osaa jutella luontevasti sönköttämättä, muita kuunnellaan mielummin, muiden kanssa halutaan jutella enemmänkin...! Ja mitä kauemmin ajatukset saivat päässäni pyöriä, sitä kamalammaksi olokin kävi.

      Onneksi kotona, kun olin vihdoin rauhottunut, pystyin juttelmaan asioista Miralle ja meillä oli tosi hauska ilta. Juteltiin paljon kaikesta! Se on aina niin mukavaa ´u` Ärsyttää vain, että oli pakko saada ahdistuskohtaus muuten niin hyvin menneen päivän aikana. Pelotti, että Mirankin fiilis menisi siinä...

Tänään oli sitten Lintsipäivä ja sää suosi nytkin! Lähettiin vähän puolenpäivän jälkeen Miran kanssa kohti keskustaa. Tavattiin Steissillä Roosa ja Saara ja mentiin ostamaan rannekkeet Sokokselta, koska ne sai peräti kolme euroa halvemmalla sieltä :D Lintsillä porukkaan liittyi myöhemmin vielä Ida ja Miran sisko Jenna.

      Parina vuonna peräkkäin en ole oikeastaan nauttinut Linnanmäen laitteista ollenkaan. Ne on enemmän tai vähemmän ahdistanut, mutta nyt näin ei käynyt? Uskalsin jopa mennä Kingiin, missä en ole ennen ollut ja Ukkoakin kokeilin uudestaan, vaikka viime kerralla se oli kamalin kokemus ikinä ja suostuin Hurjaankuruunkin kastumaan. :D Päästiin myös kokeilemaan uutta Linnunrata Extraa, missä ollaan nykyään vr-lasit päässä. Se ei ollut oikeastaan kummoinen kokemus, mutta hauska idea kyllä! Linnunrata oli oikeastaan ainut laite, johon loppuenlopuksi piti jonottaa kauemmin, muuten jonotkin menivät tosi sujuvasti.

      Mulla oli tosi pitkään huono omatunto, koska tavallaan ohitin pikkupojan Vuoristoradassa... :D Jonotettiin Jennan kanssa ensimmäiseen vaunuun ja poika oli hyppäämässä siihen kyytiin, joten oma refleksi oli hypätä nopeammin ::DD Yhyy... Karma kosti kyllä aikaisemmin, koska kun kävelin makkaraperunoiden kanssa, lokki meinasi hyökätä kimppuun.

      Mutta oli kyllä todella kiva Lintsipäivä. Mira lähti suoraan tuolta kotiin, joten jouduin itse palaamaan yksin takaisin tänne. Vaan en kauan yksin joudu olemaan, koska huomenna saan jo vieraan muutamaksi päiväksi! `u´

Juhannus 2016

Vaikka tämä kesä onkin ollut kaikin puolin täydellinen ja olen päässyt nauttimaan hyvästä seurasta ja mahtavasta tekemisestä, ei ole juhannuksen voittanutta. Juhannus on aina mun kesän kohokohta ja se on ehdottomasti juhlista oma suosikkini. Vuosia sitten ahdistuin ja murjotin heti, jos piti perheen kanssa tehdä yhdessä jotain, mutta nykyään nautin siitä suuresti. Huomaa kyllä, että jotain henkistä kasvua on tapahtunut :D

      Meillä on aina melko saman kaavan mukainen juhannus, mutta miksi sitä muuttamaankaan hyväksi todettuja perinteitä. Tänäkin vuonna mentiin siis meidän mökille samalla porukalla kuin joka vuosi. Mun vanhemmat ja isoveljet, vanhemman isoveljen tyttöystävä ja sen äiti ja äidin mies ja tottakai Mira. Ja 7 koiraa ja 4 marsua! :D

Lähettiin mökille torstaina. Pääsin mun isoveljen ja sen tyttöystävän kyydillä ja haettiin Mira ja Nemo Klaukkalasta. Ostettiin matkalta järkyttävät määrät ruokaa ja sen jälkeen mökkeily alkoi! Meillä on iso piha ja tilava mökki eli tekemistä kyllä aina riittää. Pelattiin paljon ristiseiskaa ja Unoa, lagailtiin, leikittiin koirien kanssa, syötiin ja sosialisoitiin. Miralla oli myös tarot-kortit mukana, joten kaikki halusivat vähintäänkin yhden ennustuksen :D
      Perjantaina saatiin lohta ja uusia perunoita ja illalla saunottiin ´u` En välitä saunomisesta muuten, mutta mökillä se on tosi kivaa ja tällä kertaa vesi oli jo niin lämmintä, että pääsi uimaankin. Isla haukkui laiturilta ja hyppäsi urhoollisesti perään, jos meinasin lähteä liian kauas. Saunomisen jälkeen mentiin vielä leirintäalueelle katsomaan kokkoa ja itse join yhden siiderin kunnes palattiin Miran kanssa takasin. Myöhemmin vielä pelattii porukalla pari kertaa Brainstormia.

Nautin mökkeilystä aina niin paljon, etenkin hyvässä seurassa. Musta on kiva tehdä yhdessä asioita, mutta myös vain olla ja lahnailla. Tällä kertaa sääkin suosi, joten ulkona pystyi hyvin olemaan. Käytiin meidän mökin lähellä olevalla luontopolulla ja koirat (paitsi Nova, joka karkasi melkein heti.. :D) saivat olla vapaana koko matkan. Itse toimin kartanlukijana ja Nemo eräoppaana. Se osasi jotenkin aina mennä oikeaan suuntaan? Loppumatkasta hyttyset kuitenkin häiritsivät niin paljon, että fiilis alkoi laskemaan, mutta toi on kyllä kiva paikka!
      Koska lauantaina oli niin lämmin päivä, Mira suostui kokeilemaan teltassa nukkumista la-su yönä :D Oltiin kyllä käyty saunassa, joten mun hiukset oli vielä vähän kosteat ja myös Isla ja Nemo olivat vähän kosteita uimisen jäljiltä. Kosteat oltavat tuli myös lopulta telttaan, joten viiden aikaan Mira halusi palata takaisin sisälle.
      Tämä juhannus onnistui kaikin puolin täydellisesti. Koiratkin tulivat hyvin juttuun, vaikka Nemo ja Nova ottikin pari kertaa yhteen, muttei onneksi pahasti. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, paljon koiria ja täydellinen paikka. Mitä muuta juhannukselta voisi edes toivoa?

Aaa ajatukset ihan solmussa, vaikea kirjoittaa mitään järkevää :DD

Vierailu Kajaaniin

Aloillani en pysy vieläkään ja tällä kertaa lähdin taas astetta kauemmaksi. Kajaaniin suunta tällä kertaa, Lauran luokse tottakai! Olin jo ostanut lentoliput aikoja sitten, koska kohdalle osui suhteellisen halpa vaihtoehto ja en varmaan enää ikinä suostu istumaan yli kuutta tuntia junassa, kun on tämä tunnin mittainen vaihtoehto. Toki lentäen maksaa hieman enemmän, mutta on se niin paljon nopeampaa, että valitsen mielummin sen. On niin kummallista, että perille pääsee noinkin nopeasti. Jää enemmän aikaa muulle tekemiselle, kun ei tarvitse kuluttaa aikaa junassa.

Olin tyhmänä ihmisenä valvonut keskiviikkona ihan liian myöhään ja pakkaamisenkin tottakai jättänyt aamuun, eli kun herätys oli jo seiskalta tunsin tekeväni kuolemaa. Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen ja kaikki vain vitutti ja väsytti ja äää ää! Onneksi ehdin ottaa tunnin "päikkärit", koska isä lupasikin heittää lentokentälle, mutta nukkumisesta ei ollut paljon iloa kun näin unta valveilla makaamisesta.. :D

      Lentokentällä kaikki meni todella sujuvasti, vaikka toki jännitti ihan kamalasti. Heti turvatarkastuksen jälkeen avattiin mun lennon portit ja bussikuljetus koneeseenkin tuli ihan pian. En siis joutunut kentällä odottamaan käytännössä hetkeäkään. Vähän huoletti järkyttävässä kaatosateessa lentäminen, mutta nukahdin heti koneessa joten siitä ei tarvinnut sitten murehtia. Kajaanissa oli onneksi parempi sää ja Laura oli jo kentällä vastassa koiriensa kanssa!

Väsymyksestä huolimatta pysyin hereillä koko loppupäivän. Katsottiin paljon leffoja ja katsoin kun Laura pelasi Assassin's Creed Black Flagia ja molempien aikana olisin hyvin voinut nukahtaa, etenkin kun oli niin mukava sohva. 

      Musta on aina niin mukavaa, kun voi vaan mennä toisen luokse lahnailemaan eikä tarvitse olla koko ajan jotain aktiivista ja toimeliasta tekemistä. Juteltiin paljon, katsottiin Lauran piirustuksia, käytiin ulkona, piirreltiin, ja katseltiin kauhuleffoja. Tällä kertaa saatiin kolmessa päivässä katsottua "vain" 6 elokuvaa: The Ouija Experiment, The Ouija Resurrection: Ouija Experiment 2, Peto, Kuu, Sinister ja All Good Things. Pelattiin myös yhdessä LittleBigPlanetia ja sain ihan kamalan naurukohtauksen, kun pelleilin siinä tarroilla. Teki hyvää nauraa noin paljon, vaikka naurun syy on kohdallani aina maailman typerin... :DD Lauralle osui yksi työvuoro lauantai-aamuksi, joten vietin sitten sen ajan Viljamin ja Velmun kanssa. Laatuseuraa onneksi. Ihania häseltäviä pusunaattoreita. Velmu oli viime kerralla juuri saapunut Lauralle eli se oli ihan pieni mytty ja nyt siitä oli jo kasvanut iso koira.

Sunnuntaina oli aamulla sitten aika lähteä takaisin kotiin. Mulla oli tosi mukava reissu ja tosi mukavaa kuinka vaivattomasti pääsee kyläilemään, vaikkakin on melko kallista lystiä. Nyt vaan juhannusta ja mökkeilyä odottamaan! `u´

Viikko + Gingacon 2016

Tämä viikko ei mennyt reissun jälkeisessä yksinäisyyden limbossa, mitä usein minulle tuppaa käymään vaan päinvastoin, jokaiselle päivälle oli jotain ohjelmaa. Paljon kavereita ja koiria ja viikon kruunasi matka Tampereelle Gingaconiin,  missä tapasin Nanen ensimmäistä kertaa. Uusien ihmisten tapaaminen on aina yhtä jännittävää eikä tämä ollut poikkeus siitä, vaikka toisaalta olin tavallaan kuitenkin luottavaisin mielin liikkeellä, koska ollaan kuitenkin Whatsappailtu niin paljon. :D

Maanantaina pidin lepopäivän, mutta tiistaina Nemo tuli hoitoon ja olin myöhemmin Kaken kanssa. Vein tämän syömään Chico'siin valmistumisen kunniaksi, koska en ollut ylppäreihin päässyt. Tuli todella aikuinen olo kun kävi kahdestaan kaverin kanssa jossain muualla syömässä kuin Hesessä tai Mäkissä, haha. :D Ruokailun jälkeen tultiin meille hengailemaan ja suurimman osan ajasta katsoin, kun Kake pelasi Heavy Rainia eteenpäin. Sitä on niin kiinnostavaa katsoa! :D

      Keskiviikkona Sesis tuli pitkästä aikaa käymään. Vaiheltiin kuulumisia ja koska sillä oli läppäri mukana, pääsin vihdoin katsomaan sen keskeneräisiä piirustuksia. Itken sisäisesti, koska Sesis on niin lahjakas piirtämään ja sen tietokoneelta löytyy paljon ihan vain viimeistelyä vaille valmiita töitä, jotka syystä tai toisesta on silti jäänyt kesken...! Käytiin myös syömässä Hesessä ja katsottiin illalla ensimmäinen Pokemon elokuva. 

      Torstaina olin puolestaan Cavan kanssa. Haettiin sille Suomalaisesta taidekujaa varten kansio ja tultiin sitten meille. Pelattiin käytännössä koko päivä Beyond: Two Soulsia kaksinpelinä. Itse pelasin Jodiella ja Cava Aidenilla. Vaikka olenkin jo ainakin kahdesti kyseisen pelin pelannut läpi niin toi kaksinpeli siihen paljon uutta :D Odotan innolla milloin päästään jatkamaan..! `u´

      Perjantaina hoitoon tuli myös shetlanninlammaskoira Tico. Huoletti aluksi, miten Nemo tulisi sen kanssa toimeen, mutta kymmenen sekunnin rähinän jälkeen kaikki oli hyvin. Mentiin sitten Jennin kanssa yhdessä käyttämään koirat ulkona. Nemo pääsi tapaamaan myös Jennin koiran Clion. :D Ulkoilun jälkeen katsottiin meillä vielä hetki kauhuleffaa nimeltä Shhh (Hush englanniksi?). Ei saatu sitä ihan päätökseen kuitenkaan!

Lauantaina koitti the päivä! Gingaconiin meneminen ja Nanen tapaaminen oli aluksi ollut vain random heitto, mutta yleensä omalla kohdalla vitsit tuntuu aina vaihtuvan ihan oikeiksi teoiksi. Joten aamulla lähdin kohti juna-asemaa, hieman haikein mielin koska piti jättää koiralauma taakse, ja ostin junaliput ja nokka kohti Tamperetta! Junamatka meni näppärästi nukkuen, vaikka jännitti ihan vietävästi. Perillä ravasin hetken edes takas Tampereen asemaa, kunnes maltoin jäädä istumaan ja odottamaan...!
       Nane saapui juuri, kun joku känniääliö alkoi mua häiritsemään ja se lähti meitä sitten joksikin aikaa seuraamaankin.. :D Annoin Nanelle lahjaksi pienen laiskiaistaulun ja sain itse siltä lahjaksi maailman pehmeimmän ja söpöimmän pupupehmolelun ´u` Sen nimeksi tuli Tsudi, koska näyttää että sen kaulalapussa lukisi niin ja also Judy -> Tsudi. :D

Gingaconiin löytäminen oli pieni pulma, mutta onneksi ei jouduttu kamalasti seilaamaan edes takas. Nane luotti ihanasti mun suuntavaistoon ja vein meidät heti harhaan. Tai oltiin kyllä oikean rakennuksen luona, mutta vain sen väärällä puolella. Tapahtuma oli itsessään todella pieni eikä väkeäkään ollut paljon. Luultavasti samaan aikaan Lahdessa oleva Desucon vei paljon mahdollisia kävijöitä. Käytiin pieni taidekuja läpi, mistä sain itselleni Tirnulta tilaamia koiratarroja ja myyntisali, josta Nane osti itselleen mahtavan Jeesus paidan. Istuttiin hetki Ginga huoneessa ja täytin Nanen aikuisten ystävänkirjaa. Vaikeita kysymyksiä ja sain aikuistestistä pisteiksi -1. Miksi marsusta sai miinuspisteen on suurin ihmetykseni!
      Koska conissa ei ollut sillä hetkellä sitten enää mitään ohjelmaa mentiin Heseen syömään. Istuttiin siellä aika kauan ja juteltiin niitä näitä ja oli ihanaa, miten helppoa ja rentoa oli vain istua ja jutella. Itse saatoin puhua ehkä vähän liikaakin ja jakaa ah niin kiinnostavia (koira)tarinoita elämästäni. :D Kierreltiin myös vähän Tampereella ja käytiin parissa kaupassa ( ͡° ͜ʖ ͡°) kunnes palattiin takaisin coniin.

Tapahtumapaikka oli ihan hyvä, vaikka kaikki olikin eri kerroksissa, mutta plussaa oli selkeät kartat ja ohjelma-aikataulut jokaisen kerroksen seinillä. Miinusta sen sijaan oli hyvin vähäinen ohjelma. Käytiin vain anime tietovisassa, missä olisin saanut melkein kaikki vastaukset oikein, mutta tultiin vähän jäljessä joten en ehtinyt osallistumaan. Olisin toivonut Ginga-aiheista ohjelmaa tai edes jotain mikä olisi liittynyt tapahtuman teemaan, kun kyseessä oli kuitenkin "Eläintarina - ja animetapahtuma". Ymmärrän, ettei tämä ensikertaa järjestetty pieni coni ole tietenkään esimerkiksi Traconin tasoa, mutta vähän jos olisi ollut enemmän ohjelmaa niin olisi tullut sellainen olo, että rahoille tuli vastinetta. Nyt kun kaikki oli nähty 10 minuutissa. Onneksi oli hyvää seuraa ♥ En kuitenkaan ole mitenkään pettynyt tai kadu sitä, että paikalle tulin. Hyvin järjestetty kuitenkin!

Käytiin vielä conin jälkeen leikkipuistossa (halusin kokeilla :D) ja Tigerissä ja sitten kello alkoikin olla niin paljon, että minun oli aika lähteä. Hengailtiin vielä juna-asemalla hetki ja sitten juna saapui. Paikkani oli jossain kummallisessa vanhan oloisessa vaunussa, missä oli oudot kuuden hengen kopit. Onneksi ei ollut kuitenkaan täynnä vieraita ihmisiä, joten pystyin nukkumaan matkan takaisinkin :D Ja kotona odotti kolme niin onnellista koiraa!
      Mutta oli ihan mahtavaa tavata Nane ja kuten jo sanoinkin niin mielettömän rentoa ja helppoa oli jutella kaikesta. Toivottavasti saan Nanen tänne kesän aikana vielä vierailulle `u´

Kesä startataan Joensuussa

Mira tosiaan muutti jo joku aika sitten Outokummusta Joensuuhun ja nyt pääsin itsekin sinne vierailemaan. Olen ollut huolissani tämän kesän ohjelmasta, suurimpana pelkona tekemisen puute ja yksinäisyys, mutta näillä näkymin se pelko on osottautunut turhaksi. Oli jopa hieman hankaluuksia ajoittaa tätä matkaa, mutta onneksi sain asiat sumplittua niin, että sain jopa tyhjennettyä kaksi ylimääräistä päivää. Lähdin siis viime tiistaina lähes suoraan yhden tapaamisen jälkeen kohti juna-asemaa Islan ja tavarapaljouden kanssa. Mainittakoon tässä välissä siitäkin, että tuolla tapaamisessa sovittiin, että aloitan koulun elokuussa, iik! /o\ Kyseessä on vuoden kestävä valmentava koulutus. Tekee hyvää aloittaa koulunkäynti tuollaisesta kahden vuoden opiskelutauon jälkeen.

Tapani mukaan stressasin junamatkaa ihan vietävästi. Vaikka Islan kanssa matkustaminen on yhtä juhlaa niin aina on pieni pelko, että jokin menee vikaan. Onneksi sain matkustaa koko matkan käytännössä tyhjässä junavaunussa. Valitettavasti olen nykyään vain niin kärsimätön ihminen, että viimeiset tunnit meni aika levottomissa tunnelmissa... :D Joskus vielä tykkäsin matkustaa junalla ja se oli niin rentouttavaa, oi voi.

Mira on työharjoittelussa, joten vietin päivät neljään asti itekseni. Käytiin kyllä joinakin päivinä ruokatauoilla yhdessä syömässä ja muina päivinä Mira tuli kotiin tunniksi keskellä päivää. Käytiin parina päivinä Dolly nimisessä hampurilaispaikassa ja suosittelen sitä kyllä kaikille, jos joskus Joensuuhun päätyy. Ensimmäisellä kerralla tehtiin virhe ja tilattiin ateria isompana (maksoi vain 70 senttiä enemmän!) ja ranskalaisia oli ihan mielettömän paljon. Niitä oli normaalikokoisenakin jo niin paljon, että hyvä kuin jaksoi kaikkea syödä. Aterioiden hinnatkin olivat halvempia kuin esimerkiksi Hesessä. 

      Käytin myös koirat aina päivälenkillä yksin ollessani. Oli niin kuumia päiviä, etten ihan mahdottoman pitkiä lenkkejä viitsinyt tehdä, mutta sen verran kuitenkin että pääsin vähän tutkimaan Joensuuta. Vaikuttaa mukavalta kaupungilta, vaikka saisi kyllä olla hieman lähempänä Helsinkiä..! :D Ja lopun aikaa katselin O.C:ta, joten päivät menivät nopeasti eikä tullut tylsää yksin.

Yhdessä tehtiin tavanomaisia asioita. Tällä kertaa ei ollut mitään yhteistä tv-sarjaa mukana, mutta katsottiin My Little Ponyä siihen asti, mitä jaksoja oli viime kerran jälkeen tullut ja parit (huonot) kauhuleffat. Pelattiin myös Yoshi's Woolly Worldia... Ja sitä pelattiinkin urakalla. Tykästyin siihen niin paljon! :D Harmi, ettei ihan ehditty kokonaan läpi pelaamaan, vaan jäljelle jäi vielä yksi world. Tykkään peleistä, mitä voi pelata co-opina ilman, että täytyy kuitenkaan kilpailla mistään. Ja tämä oli tarpeeksi simppeli, mutta silti niin koukuttava.

Oli kyllä niin mukava tapa aloittaa kesänvietto. Mukava irtiotto taas arjesta. Valitettavasti eilen junamatka takaisin ei ollut yhtä helppo kuin tulomatka, sillä vaunu oli täynnä koiria ja kissoja. Yksi koira ulisi koko matkan Joensuusta Helsinkiin. Onneksi minä ja Isla säästyttiin kamalilta vierustovereilta. Siinä kävi vain nainen tosi rauhallisen koiran kanssa ja lopuksi tuli nainen kissan kanssa. Isla ei ollut kummastakaan moksiskaan. Alkumatkasta oli kyllä stressaantunut ulisevan levottoman koiran takia.

Simple Plan @ The Circus 28.5.2016

En ole oikein keikkaihmisiä tai muutenkaan nauti äänekkäistä ihmismassoista, mutta Simple Planin takia voin aina tehdä poikkeuksen..! Kyseinen bändi on ainut mitä olen koskaan kuunnellut, muuten kuuntelen lähinnä random biisejä eri esittäjiltä. Vaikka enää en näiden musiikkia niin aktiivisesti kuuntelekaan, on niiden biisit suuri osa omaa yläastettani ja nostalgialukemat ovat suuret.

      Olin Simple Planin keikalla myös 4 vuotta sitten, kun ne olivat viimeksi käymässä Suomessa, joten oli sinne nytkin pakko päästä. Heti kun asiasta kuulin, ostin itselleni ja Jennille liput ja aloin odottamaan...!

Oltiin keskustassa jo vähän ennen neljää. Tarkoitus oli mennä syömään tällä kertaa jonnekin "erikoisempaan" paikkaan, mutta meillä oli vaikeuksia valita minne ja lopulta valitsemamme paikka oli niin täynnä, että päädyttiin Heseen. :D No, ainakin Jenni pääsi vihdoin maistamaan falafel hampurilaista! Siirryttiin syömisen jälkeen heti jonoon ja vitutuslukemat alkoivat nousemaan. Ihmisten käsitys jonottamisesta oli epämääräinen kasa, josta lähti parhaimmillaan kolmeen eri suuntaan lyhyitä jononpätkiä. Kun menin kysymään, voisiko meidän jälkeen tulleet ihmiset siirtyä jonoon meidän taakse, sain vastaukseksi vain vittuilua ja naurua. Well ok then! :D Ihmisten epäkohteliaisuus ei koskaan lakkaa järkyttämästä. Onneksi päästiin lopulta hyville paikoille suhteellisen lähelle lavaa, vaikka jonossa vietetty puolitoista tuntia latisti kyllä mielialaa huimasti.

Lämppärinä aloitti Blind Channel ja tämän jälkeen tuli MadCraft. Kumpikaan ei ollut entuudesta tuttuja, mutta mielestäni molemmat vetivät todella hyvin. Itsellä kenkävalinta ei vain ollut nyt mennyt ihan nappiin, joten aloin kärsimään jo näiden aikana, mutta yritin kyllä pysyä mukana parhaani mukaan. Heti kuitenkin kun MadCraft lopetti, otin kengät pois ja annoin jalkojen levätä, haha. Täytyi valmistautua the esiintyjään.

Simple Plan oli livenä ihan yhtä hyvä kuin muistinkin. ´u` Jalatkaan ei enää yhtään vaivannut, kun keikka pääsi kunnolla käyntiin. Olin iloinen siitä, miten sekalaisesti esitettiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä! Ja tunnelma oli koko ajan katossa. Yleisö oli tällä kertaa paljon mukavampi kuin viimeksi, sillä nyt ei tullut tönityksi tai työnnetyksi muulloin kuin laulajan tullessa eturiviin. :D Viime kertaa kunnioittaen sain myös tällä kertaa plektrasta naamaan. En tiedä mikä siinä on, että olen niitä niin lahjakas naamallani vastaanottamaan. Onneksi löysin sen sitten myös lattialta! 

      En muista biisien järjestystä saati sitä, onko tässä varmasti kaikki, mutta nämä biisit ainakin esitettiin (itselle lähinnä vain muistiin): Opinion Overload, Perfect, Summer Paradise, Take My Hand, Crazy, Perfect World, I'm Just A Kid, Welcome To My Life, Farewell, Boom, I'd Do Anything, This Song Saved My Life, Singing In The Rain, Shut Up, Jet Lag ja Kiss Me Like Nobody's Watching. Coverbiiseinä esitettiin myös Uptown Funk ja vähän I Gotta Feeling:iä.

      Mutta oli mahtava ilta niin seuran kuin keikankin puolesta ja alkuvitutuksesta selvittyä jäi kyllä sellainen olo, että menen kyllä uudestaan mikäli Suomeen taas saapuvat. ´u`

Vappu 2016

Sen jälkeen, kun tajusin että asetuksista voi muokata postauksen päivämäärää mielivaltaisesti myös jälkeenpäin, olen useasti kirjoittanut postaukset ties kuinka kauan myöhässä. Tämäkin tulee lähes kuukauden myöhässä, mutta laitan päivämäärän oikeaksi, haha! En sitten tiedä, tuleeko näistä postauksista mitään ilmoitusta kenellekään, mutta ei voi mitään. Olen todennut, että suurin syy bloggauslaiskuuteen on kuvien siirtäminen ja muokkaaminen, mutta kunhan nyt edes saisin joskus tätä päivitettyä niin se riittää. Onneksi nyt kesän lähestyttyä varmaan tekeminenkin lisääntyy ja näinollen on enemmän aihetta kirjoittaa.

Tänäkin vuonna vietin vappuni Kriden kanssa. Oltiin sovittu jo ajoissa, että tehdään jotain yhdessä, mutta porukkaan liittyi lopulta myös Kriden poikaystävä ja mun isoveli. Käytiin yhdessä kaupassa ostamassa syötävää ja juotavaa ja tultiin meille aloittelemaan iltaa. Istuskeltiin, syötiin, juteltiin ja katsottiin typeriä videoita jonkin aikaa, kunnes siirryttiin pelaamaan. 

      Kaivoin PS1:n esiin ja pelattiin sillä Crash Bashia ja Crash Team Racingia. Molemmat pelit ovat todella nostalgisia itselle, koska pelattiin niitä aina pienenä porukalla. Pelailtiin niitä jonkin aikaa, kunnes alkoi kyllästyttää ja itse vielä halusin hetken pelata GTA, mutta lähdettiin siitä sitten kohti keskustaa.

Keskustassa porukkaan liittyi veljen tyttöystävä ja tämän pari kaveria sekä Kriden tuttuja. Oltiin hetki Steissillä ja mietittiin minne sitä seuraavaksi menisi ja lopulta päädyttiin Kaisaniemen puistoon istumaan. Onneksi vappusää kerrankin suosi ja ulkonakin pystyi olemaan. Mitä nyt vähän paikallaollessa alkoi tulla kylmä, mutta eipähän satanut kaatamalla ja tuullut.

      Porukka hajaantui, kun Kriden porukat menivät Burger Kingiin syömään ja me muut jatkettiin vielä kohti Kalliota. Itse harkitsin siinä vaiheessa kotiin lähtemistä, joka olisi ehkä ollut kannattavinta, mutta lähdin kuitenkin mukaan. Mentiin Mascotiin, missä olin viime vuonna ollut Popcultin iltabileissä. :D Olin tuolla niin väsynyt, että join vain vettä ja koitin pysyä hereillä ja onneksi ei oltukaan siellä lopulta kovin kauan.

      Bussi lähti melko läheltä, mutta se oli niin täynnä että lopulta sinne ei vain yksinkertaisesti mahtunut enempää ihmisiä. Itse pääsin onneksi aika pian istumaan, ettei tarvinnut koroilla yrittää pysyä pystyssä heiluvassa bussissa. Kotona kävin nukkumaan heti. Parin tunnin yöunien jälkeen heräsin sitten kamalaan darraan, josta kärsin loppupäivän..! Mutta oli oikein mukava vappu! `u´

Matka Tallinnaan

Äiti oli saanut töistä ilmaisen matkan Tallinnaan ja se kysyi haluaisinko lähteä sen kanssa käymään siellä. Tehtiin samanlainen matka joskus 2011 ja silloin siellä oli ihan mukavaa, joten päätin lähteä mukaan. Isä oli aluksi myös tulossa, mutta se perui lopulta eikä jaksanutkaan lähteä. Oli oikeastaan mukava mennä kahdestaan, koska en usko että meillä olisi isän kanssa intressit natsannut yhteen, itse kun tahdoin lähinnä mennä vaatteita katsomaan. :D

      Matka piti hoitaa tämän kuun puolella, joten äiti varasi sen meille viikko sitten ja otti torstain töistä vapaaksi. Itsellä on torstai aina tyhjä päivä, joten mun tarttenut muuta kuin valmistautua henkisesti. Aluksi vähän ahdistikin enkä ollutkaan ihan oikealla fiiliksellä lähdössä, lähinnä kiireisen keskiviikon takia mutta onneksi torstai aamuna olo oli jo muuttunut.

Paras asia keväässä on, kun aurinko alkaa paistamaan aamuisin ja herääminen on helppoa. Olin laittanut herätyksen yhdeksäksi, mutta heräsin reilusti ennen sitä omia aikojani. Sää oli nätti, mutta viileä joten pelkäsin Tallinnassa tulevan kylmä, mutta onneksi siellä oli oikeastaan lämpimämpi ja tarkeni hyvin. 

      Laiva lähti puoli kaksitoista ja matka kesti kaksi ja puoli tuntia. En ollut syönyt aamupalaa ja äidilläkin oli nälkä, joten napattiin vähän evästä heti laivassa ja kierreltiin vähän kauppoja. Katsottiin myös, jos löydettäisiin mukava istumapaikka jostain, mutta päädyttiin lopulta meidän minihyttiin. Molempia alkoi väsyttämään ja nukuttiin koko menomatka :D

Tallinnassa kierreltiin kauppoja ja itse koin taas kulttuurishokin päällekäyvien myyjien takia. Sanoin vitsillä äidille, että alkaisi keräämään maatuskoja ja myyjä riensi näyttämään ja availemaan niitä. Putin-maatuska olisi kyllä ollut aika hehkeä..! Myyjien yrityksistä huolimatta kumpikaan ei löytänyt mitään. Itse koitin etsiä lompakkoa ja äiti laukkua. Löysin kyllä toisesta kaupasta nahkatakin alennuksesta ja äiti osti kumpparit. Ostin myös pari siideriä ja Breezeriä ja äiti osti lompakon ja siihen meidän shoppailusaldo jäikin.

      Laivassa meillä oli buffetvuoro heti lähdön aikaan ja itsellä olikin jo huutava nälkä. Söin niin paljon kalaa ja perunoita, että melkein halkesin. ´u` Voisin mennä laivalle vain tuon buffetin takia aina. Ruokailu kyllä vei viimeisetkin voimat ja koomailin telkkarin ääressä loppumatkan. Ratikka- ja metromatka kotiinkin meni melko lagisissa tunnelmissa, mutta matka oli itsessään todella mukava!

Viimeinen vierailu Outokummussa

Tuli melko spontaanisti lähdettyä vielä kerran käymään Miran luona Outokummussa. Sillä on muutto ihan nurkan takana, joten oli mukava piipahtaa viimeisen kerran tuolla. Ajoitus ja muut asiat meni vieläpä odotettua paremmin, joten sain autokyydin sinne mentäessä ja vr on oikeasti halventanut matkojen hintoja eli tästä matkasta ei tullut edes suurta rahareikää. Omat menot meni niin mallikkaasti, että sain peräti puolitoista viikkoa tyhjää eli oli oikeasti kunnolla aikaa olla ja tehdä asioita. ...vaikka toisaalta meillä menee aina enemmän tuohon olemisen puolelle kuin tekemisen, haha! Mutta se on vain parasta, kun voi olla. Ja vaikka sanoin, ettei matkasta tullut suurta rahareikää niin ruokaan sitä kyllä upposi enemmän kuin tarpeeksi. No jostain syystä mulla on tällä hetkellä paljon rahaa, joten turhaan olen niitä asioita stressannut! Näin käy, kun ei koskaan tarkista tilin tilannetta...

Vaikka asiat suurimmilta osin sujuikin hyvin, oli ennen matkaa pieniä ongelmia. Olin kyllä kerrankin pakannut ajoissa (edellisenä iltana tosin..) ja varannut marsujen häkin siivoamiselle tarpeeksi aikaa, mutta mulla oli lääkärikäynti ennen lähtöä ja siitä jäi todella ahdistunut olo. Itsehän olen aina ollut lääkitystä vastaan ja kaikki määrätyt lääkitykset olen aina lopettanut omatoimisesti. Niitä on kuitenkin itsepintaisesti koitettu mulle tyrkyttää. No, tällä kertaa kun menen vartavasten niitä pyytämään, koska en vaan enää kestä, joudunkin vääntämään kättä siitä, että määrätäänkö niitä mulle? 

      Jäi muutenkin vähätelty olo ja tämä lääkäri, jonka muuten tapasin vasta ensimmäistä kertaa, oli sitä mieltä, että mun hoidotkin voitaisiin lopettaa kesäkuussa. En näe tätä täysin mahdottomana ajatuksena, koska voin nykyään paremmin, mutta mulla on juuri loppunut terapia ja tarkotus oli ettei kaikki hoidot loppuisi seinään, mutta ilmeisesti nyt kuuluisikin tapahtua ihmeparantuminen parin kuukauden sisällä. Vetäkää sitten matto alta!

      Miellyttävän lääkärikäynnin jälkeen lähdin vielä ostamaan junalippuja ja ilokseni huomasin 50 ihmisen jonon, 20% akkua ja puolituntia aikaa olla kotona. Sanomattakin selvää, että ahdistuin jo keskustan ihmispaljoudesta, mutta kiire ja stressi vielä puristi entisestään ja istuin sitten omassa nurkassani itkeskelemässä ihmisten tuijotettavana. Hyi minua. Onneksi asiat lopulta meni kaikesta huolimatta kuitenkin hyvin ja ehdin ostaa junalipun, mennä kotiin ja kännykkääkin ehdin hetken ladata. Autossa oli vielä matkalaturi eli en joutunut olemaan kuutta tuntia autossa ilman puhelinta!

Automatka Outokumpuun meni yllättävän nopeasti. Alkumatkasta nukuin ja etupenkille siirryttyä oli juttuseuraakin. :D Oltiin perillä kuitenkin niin myöhään, ettei ensimäisenä iltana tehty mitään tähdellistä. Viikonlopun aikana kuitenkin käytiin Joensuussa, pelailtiin Smashia, lautapelejä (voitin Afrikan tähdessä!) ja katsottiin The Lion Guardia ja My Little Ponya. Kerroin Miralle, että ponien 6. kausi alkoi ja sitten selvisi, ettei olla katsottu edes 5. kautta loppuun? Luulin, että Mira vitsailee, mutta meillä oli ihan oikeasti puolet kaudesta katsomatta. Hups..

      Itse en niin Lion Guardista välitä. Se ei ole huono ja tykkäsin sitä katsoa, mutta jokin siinä ei kuitenkaan iske.. Hahmot luultavasti, koska en käytännössä pidä yhdestäkään erityisemmin ja tunnen palavaa vihaa Bungaa kohtaan. :D Ponit sen sijaan viihdyttää yhä enkä voi uskoa, että ne on jatkunut jo kuusi vuotta. Itse aloin katsomaan niitä kyllä vasta, kun kaksi kautta oli jo tullut.

Telkkarin ääressä muutenkin meni suurin osa ajasta. Siirryttiin nukkumaan olohuoneen vuodesohvalle ja pistettiin Miran läppäri telkkariin kiinni eli sängystä ei tarttenut pahemmin nousta. Katsottiin netistä kauhuleffoja (Poltergeist 2015, The Babadook, The Creep ja World War Z) ja YouTubesta pelivideoita ja random koira-animaatiosarjoja. Itse olin myös ottanut Tomb Raider Anniversaryn mukaan, mitä pelasin vähän eteenpäin. Tykkään siitä, koska se on hyvin uskollinen vanhoille peleille, mutta olen niin sählä että ärsyynnyn nopeasti..! :D
      Saatiin myös yksi yhdessä katsotuista sarjoistamme loppuun, eli Dexter. Olin kuullut jo varoituksia, että se sarja tulee päättymään todella huonolla tavalla ja odotinkin jotain aivan kamalaa, mutta se loppu ei ollut niin paha. En siitä tykännyt ja koko kausi oli melko mitäänsanomaton, mutta tv-sarjat nyt loppuu lähes aina ei-mieluisalla tavalla. How I met your motherin jälkeen mikään loppu ei kuitenkaan tunnu edes kamalalta. Ikuisesti katkera minä...

Outokummussa oli hyvä sää ja huomaa kyllä heti, kun poistuu Helsingistä meren ääreltä. Sisämaassa on niin paljon miellyttävämpää ja erityisesti lämpimämpää. Itse käytin Islan ja Nemon aina päivälenkillä, ettei Miran tarttenut koulun jälkeen lähteä ja se oli oikein mukavaa. Päästin ne aina vapaaksi juoksemaan ja Isla aina hetken jopa suostui leikkimään Nemon kanssa. Se ei enää oikein Nemosta välitä, mikä on todella sääli. Yhdellä lenkillä Nemo kuitenkin satutti jalkansa hypätessään ja sen ulina särki mun sielun. Menin ihan paniikkiin, koska näin jo kauhukuvia katkenneesta jalasta, mikä pitää amputoida, mutta onneksi kyseessä taisi olla vain pieni nyrjähdys.

Tämä pieni lomanpätkä tuli kyllä suuresti jälleen kerran tarpeeseen. Tylsästä yksinäisestä mitättömästä arjesta poistuminen aina virkistää ja kotiin palatessa siihen turtuminen vie aina oman aikansa. Ja 7 tunnin matkustamisen jälkeen minne vain perille saapuminen tuntuu juhlalliselta... Nyt onneksi kevät piristää ja toivon, että jaksan ahkerammin pyytää ihmisiä tekemään kanssani asoita, koska olen jatkuvasti niin kovassa sosiaalisessa puutteessa...! :DD
Tekee mieli taas valittaa siitä, miten ei huvittaisi julkaista tekstiä ja miten tylsänä kirjoitustapaani pidän. ÖvÖ''

Vahva loppuun saakka

Vivi menehtyi eilen. Huomasin sen laihtuneen paljon pari viikkoa sitten, joten aloitin tukiruokinnan ja matokuurin heti ja käytin sitä samalla viikolla myös eläinlääkärissä, missä sen suusta löydettiin hammaspiikkejä. Ne hiottiin pois ja Vivi selvisi operaatiosta hyvin, mutta ruokahalu ei palannut eikä tukiruoka tuntunut auttavan, vaikka annoin sitä tunnin välein. Käytin sen takia Vivin vielä erikoislääkärillä, missä ei löydetty syytä oireilulle, mutta sain ab-kuurin, kipulääkkeen ja suoliston toimintaa edesauttavan lääkityksen Viville. Vivi oli oireilusta huolimatta utelias, seurallinen ja kiinnostunut ympäristöstään, joten jaksoin uskoa sen paranemiseen, vaikka paino ei noussut eikä ruokailukaan sujunut.

      Eilen sen vointi vain romahti ja tuntui kuin se olisi itsekin jo luovuttanut. Varattiin lopetusaika tälle päivälle, mutta Vivi menehtyikin jo illalla. Pitelin sitä sylissä, kun se vihdoin vaipui ikuiseen uneen. Lepää rauhassa ♥

✝ Vivi 6.9.2011 - 22.2.2016

Talviunilta heräilyä

Uskokaa tai älkää, kirjoitan tänne kyllä yhä, mutta loppumetreillä se julkaiseminen aina jää, vaikka kuinka tätä blogia haluaisin edes jonkin verran yhä hengissä pitää. Itselle blogin kirjoittaminen on aina ollut lähinnä päiväkirjatyylistä muistojen tallettamista tekstin muotoon ja nyt harmittaa taas tämä pitkä tauko, jonka aikana on tapahtunut ties mitä suurta ja pientä, mistä olisin hyvin voinut kirjoittaa. En kuitenkaan ole vielä täysin tätä päättänyt kuopata ja saattaa hyvin olla, että innostun kirjoittelemaan enemmän. Sarjakuvablogi aina houkuttelisi enemmän, mutta se pirun piirtäminen ei vaan koskaan suju niin paljon, että uskaltaisin sellaisesta edes tällä hetkellä haaveilla vakavissani. Joten pysytellään tässä tekstimuodossa, oli se kuinka kuivaa tahansa!

Kysäistäänpä tässä vielä, että lukeeko kukaan tätä blogia enää? :D

Loppuvuodesta tai oikeastaan jo hieman kesän lopusta masennus alkoi taas kiristämään otettaan ja sen mukaisesti on myös tämä vuosi lähtenyt käyntiin. Olen koittanut tsempata itteäni ja välillä pystynkin saamaan positiivisuudesta kiinni, mutta tämä alkuvuosi on ollut todella rankkaa. Mutta noiden "positiivisuusjaksojen" aikana kyllä huomaa niin selkeästi miten oma asenne ja tahto oikeasti vaikuttaa mielialaan. Jos vain tyytyy siihen, että on masentunut niin ei se mihinkään pois mene, joten sen takia olen päättänyt taas tehdä enemmän työtä sen selättämiseksi!

      Kolme vuotta kestänyt psykoterapia kuitenkin loppui ja vaikka en jää tietenkään täysin tyhjän päälle asioitteni kanssa niin on tämä kuitenkin suuri muutos. Tulen käymään polilla useammin ja tarkoitus olisi käydä tuolla ryhmässä nyt aktiivisemmin, ettei arki ihan sängyssä makoiluksi menisi. Koulujuttujakin pitäisi taas alkaa miettimään, ugh!! Pieniä ideoita yhteishaun suhteen jo on, mutta eniten pelottaa että innostun taas jostain ja mua odottaa vaan kielteinen vastaus niistäkin paikoista. Mutta ei pidä etukäteen alkaa lannistamaan itseään!

Vaikka tammikuu menikin miten meni niin joka viikonloppu oli kuitenkin edes jotain ohjelmaa, mikä varmasti edesauttoikin jaksamista suuresti. Kuten viime postauksessakin jo puhuin, olen itse yhä ollut todella huono ottamaan yhteyttä ihmisiin ja tekemään aloitteita, mutta onneksi muilla ihmisillä on ollut tarjota tekemistä. Olen ollut veljeni mukana lautapeli-illoissa, viettänyt kavereiden kanssa leffailtoja, käynyt viihteellä ja satunnaisesti vain hengannut jonkun kanssa. Täytin myös viime kuussa 21! :D Hyviin asioihin mainittakoon vielä se, että olen koittanut paikkailla tulehtuneita välejä ihmisten kanssa, josta tulee aina hyvä mieli.

En nyt jaksa tätä postausta tämän edemmän pitkittää. Toivotaan, että jaksaisin jatkossa edes vähän aktiivisemmin taas kirjoittaa, vaikka välillä se turhalta tuntuisikin. `u´