Jouduin päätymään Papun kanssa siihen viimeisimpään ja kamalimpaan ratkaisuun.. Sitä aina olettaa, että luopumisesta seuraama suru odottaa vasta vuosien päässä, kun lemmikkinsä kanssa on ehtinyt viettää monta hyvää vuotta, mutta valitettavasti niin ei aina käy. Papu eli vain puolivuotiaaksi ja joutui kestämään erilaisia vaivoja koko tämän ajan. Tein kaikkeni, mihin pystyin ja varmaan enemmän, mitä moni noin pienen eläimen eteen tekisi, mutta lopulta täytyi päätyä tähän ratkaisuun. Suru on suuri ja ikävä sitäkin suurempi, syyllisyydestä puhumattakaan, mutta Papulla ei ole enää kipuja ja se on tärkeintä.
Tiesin tämän olevan vaikeaa, mutta tätä surun määrää on vaikea käsitellä. En ottanut Papua sen takia, että tahdoin kanin. Otin Papun, koska rakastuin siihen heti ja tämä kiintymys ehti vain kasvaa, vaikka yhteinen aika jäi näin lyhyeksi. Tätä ikävää on vain niin vaikea kestää..
Tiesin tämän olevan vaikeaa, mutta tätä surun määrää on vaikea käsitellä. En ottanut Papua sen takia, että tahdoin kanin. Otin Papun, koska rakastuin siihen heti ja tämä kiintymys ehti vain kasvaa, vaikka yhteinen aika jäi näin lyhyeksi. Tätä ikävää on vain niin vaikea kestää..
