Miten menee?

Vähän on nyt inspistä kirjoitella, joten voisin tehdä taas tälläisen postauksen viimeaikaisista kuulumisista. Mulla jotenkin pää lyö ihan tyhjää tämän blogin kanssa enkä yhtään tiedä mikä olisi kirjoittamisen arvoista.. Selasin mun ihan ensimmäistä blogia ja siellä oon kirjoittanut ihan mistä vaan :D En usko, että sellaiset ihan niin yksityiskohtaiset pälätykset random asioista ketään kiinnostaa, mutta oon myös sitä mieltä, että musta on tullut liian vaativa sen suhteen mitä tänne kehtaa laittaa. Eihän pointti edes ole siinä, mikä kiinnostaa eniten muita vain siinä, mistä mun mielestä on kiva kirjoittaa! Niitä sitten kiinnostaa, keitä kiinnostaa. En mä ikinä mitään rajattua teemaa tälle blogille tule haluamaan ja nykyään sitä anohateakaan ei satele joka reiästä, joten turhaan otan paineita :> Toivoisin vain osaavani olla hieman aktiivisempi ja aikaansaavampi tämän kanssa.


Valitettavasti (taas jälleen kerran) on enemmän negatiivisia asioita sanottavana kuin positiivisia. Tällä hetkellä oon ihan oudonkin hyvällä tuulella, mutta näitä hetkiä on kyllä hyvin harvoin. Tämä vuodenaika ei ole yhtään mun juttu eikä ole koskaan ollutkaan. Ehkä nyt on vielä erityisvaikeaa jaksaa, kun ei ole mitään arkirytmiä ja on aikaa nauttia kärsiä tästä pimeydestä. Olen kyllä innostunut valokuvaamaan, joten se innoittaa mennä entisestään enemmän ulos. Harmi, että säät ovat vaan niin surkeita...
      Arkirytmiä en tule myöskään saamaan sillä koulusta tuli kielteinen vastaus. Pääsin niin monesta vaiheesta läpi, että jopa itse aloin vähän ajattelemaan, että mähän saatan päästä tuonne. Näin ei kuitenkaan käynyt ja olen kyllä asiasta turhautunut. Olin todella kiinnostunut tuosta koulusta ja oikeasti motivoitunut palaamaan koulun penkille, mutta tätä ei nyt tule tapahtumaan. Katsotaan, jos kevään yhteishaussa olisi jotain mulle sopivaa. Motivaationi ei ole kuitenkaan läheskään sitä tasoa, että jaksaisin mitä tahansa opiskella. Menen sitten vaikka mielummin töihin, jos ei löydy mulle sopivaa alaa tällä hetkellä. Käyn kuitenkin tuolla nuortenryhmässä nyt yhden päivän viikossa lisää, eli ma-ke. Sekin on jo tällä hetkellä tarpeeksi vaativaa..!

Ihmissuhdeasiat painaa myös mieltä paljon. Kuten jo sanoin, tämä vuodenaika ei sovi mulle ja sen näkee aktiivisuudessani ylläpitää ihmissuhteita. Samaan aikaan on suuri tarve ja halu viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta heti jos jotain on sovittuna, tahtoisin perua sen heti. Olen vain niin väsynyt, että jo ajatus sosialisoinnista rasittaa. Se ei kyllä haittaa, jos mun kanssa viestittelee, mutta keskustelu saattaa mun takia hiipua jossain vaiheessa melko yllättäen.. Huono omatunto, etenkin kun jotkut kertoo miten tahtoisi jutella mun kanssa enemmän. Odottakaa kesää, eikun-!
      On myös ollut ongelmia ihmisten kanssa, joka vaivaa mieltä. En tykkää, jos asioista tehdään vaikeita, koska olen henkeen ja vereen yksinkertaisuuden ystävä enkä jaksa, jos asioihin takerrutaan pitkäksi aikaa ja samaa asiaa pitää puida päivästä toiseen. Jos jokin asia vaivaa, niin tottakai suostun ja haluan siitä jutella ja etsiä ratkaisua, kunhan tämä osataan tehdä asiallisesti. mutta itse en vaan jää roikkumaan asioihin kynsin ja hampain kiinni. Ahdistun, jos asioista ei päästetä irti ja multa vaaditaan jotain tietynlaista käytöstä ja hyvityksiä. Teen oman osuuteni ja tulen vastaan, joten se on toisen henkilön tehtävä antaa olla. Voin vannoa, että en jää kantamaan minkäänlaista kaunaa ja kaikki on heti anteeksiannettu ja unohdettu, kunhan saan tarvitsemani tilan.
      En muutenkaan ymmärrä vihan ylläpitämistä. Eikö siihen mene turhaan energiaa, jonka voisi käyttää ihan mihin tahansa muuhun? Eihän ihmisistä tarvitse pitää, mutta tuollaiset mustavalkoiset ratkaisut eivät ole jotain mitä itse osaisin ymmärtää. Tykkään olla kaikkien kanssa edes sellaisissa väleissä, että saa vapaasti mennä vaikka kuulumisia kysymään. Inhottavaa, jos on oikeasti asiaa jollekin ja tietää, että ei ole oikeutta mennä puhumaan :DD

Suurta iloa tähän kaikin puolin synkkään loppuvuoteen tuo eläimet. Kriden koira Jade oli meillä hoidossa pari päivää ja heti sen perään naapurin kääpiösnautseri Frit tuli tänne. Kaksi viikkoa saa nauttia siitä pikkuruisesta. Reilun viikon päästä minun huolehdittavaksi jää myös kaksi perhetutun chihuahuaa. Ja koska eihän vain koirat riitä, minulla on alivuokralaisena kaverin kani täällä niin kauan kuin tarvitsee. Aluksi emmin hieman kanin kohdalla, koska Papun menetys oli niin raskasta, mutta siitä on itseasiassa ollut apua. Tomon touhuja katsellessa huomaa, ettei Papu ollut täysin voimissaan enkä siis tunne niin suurta syyllisyyttä päätöksestäni enää. Varmaan jossain vaiheessa elämää tulee taloudesta löytymään pupu ihan pysyvästi, mutta se on edessä vasta jossain kaukaisessa tulevaisuudessa!

Mulla ei oikeasti ole melkein ikinä laittaa näihin aiheeseen liittyviä kuvia ja siihen näiden julkaiseminen yleensä jää. Onneksi on täytekuviksi Islaa senkin edestä...!

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Jouduin päätymään Papun kanssa siihen viimeisimpään ja kamalimpaan ratkaisuun.. Sitä aina olettaa, että luopumisesta seuraama suru odottaa vasta vuosien päässä, kun lemmikkinsä kanssa on ehtinyt viettää monta hyvää vuotta, mutta valitettavasti niin ei aina käy. Papu eli vain puolivuotiaaksi ja joutui kestämään erilaisia vaivoja koko tämän ajan. Tein kaikkeni, mihin pystyin ja varmaan enemmän, mitä moni noin pienen eläimen eteen tekisi, mutta lopulta täytyi päätyä tähän ratkaisuun. Suru on suuri ja ikävä sitäkin suurempi, syyllisyydestä puhumattakaan, mutta Papulla ei ole enää kipuja ja se on tärkeintä.
      Tiesin tämän olevan vaikeaa, mutta tätä surun määrää on vaikea käsitellä. En ottanut Papua sen takia, että tahdoin kanin. Otin Papun, koska rakastuin siihen heti ja tämä kiintymys ehti vain kasvaa, vaikka yhteinen aika jäi näin lyhyeksi. Tätä ikävää on vain niin vaikea kestää..

✝ Papu 14.4.2015 - 10.11.2015

Hermolomaa

Huomaa kyllä heti, kun on ollut yli viikon muualla, että oma yleisfiilis on paljon parempi kuin lähtiessä. Toivotaan nyt, että tämä olo pysyisi edes hetken tällaisena eikä tulisi mitään kamalaa romahdusta takaisin pohjalle tässä parin päivän sisällä. Osa ennen lähtöä huolestuttaneista asioista on kyllä nyt jo paremmalla mallilla, eli niitä ei tarvitse ainakaan ihan samalla teholla murehtia enää. Vielä kun tästä kunnolla edes joku näistä suurimmista asioista ratkeisi kokonaan niin olisin tyytyväinen. Mutta tällä hetkellä tärkeintä tietenkin, että edes suunta on oikea!

Kävin tosiaan kouluhaastattelussa 13. päivä, joka ei mennyt yhtään putkeen. Vaikutin ihan typerältä ja tuli todella lannistunut olo, koska olin valmistautunut ihan erilaisiin kysymyksiin. Tällä hetkellä en kyllä enää edes halua sinne, koska löysin paremman vaihtoehdon :D

Torstaina tuli lähtö Outokumpuun! Olin ollut siellä viimeksi vasta kuukausi sitten, eli todella mukavaa kun pääsi näin nopeasti takaisin. Automatkaan alkaa jo turtumaan eikä se tunnu edes niin pitkältä enää. Asiaan tietysti vaikuttaa myös hyvä matkaseura! Oltiin suhteellisen aikaisin perillä ja Mira oli vielä syyslomalla, eli ehdittiin heti ekanakin iltana tekemään asioita.

      Olin ottanut mukaan Walking Deadin 5. kauden ja Harper's Islandin, mutta katsottiin molemmat niin kauhealla tykityksellä, että ne oli parissa päivässä jo ohi. Tykkäsin paljon tosta 5. kaudesta ja musta tuntuu, että Walking Deadilla on vielä nousu menossa. Kausi kaudelta mennään parempaan suuntaan! Harper's Island oli sen sijaan melko pettymys.. Kesti liian kauan, että hahmojen välille syntyy jännitystä, joten itsekin oli melkolailla vain "meh" kaikkien juonikäänteiden kohdalla.

Katsottiin myös parit leffat (Balto 2 ja 3, Muumipeikko ja pyrstötähti, Beverly Hillsin hienostohauva) mutta muuten tekeminen painottui enemmän tietokoneen ja Hanabin ääreen. Hanabi vaikutti aluksi ohjeita kuunnellessa jotenkin typerältä, mutta todellisuudessa se olikin ihan paras :D Kertaakaan ei kuitenkaan päästy sitä täysin läpi. Yhden kortin päähän jäi parhaimmillaan. Kyseessä oli siis tavallaan korttipeli.

      Tietokoneella sen sijaan piirrettiin collabbi ja pelattiin Hatoful Boyfriendiä. Mira osti ton pelin ihan vaan läpällä, koska se oli Steamissa alennuksessa ja pelattiinkin sitä vaan naureskellen, mutta mitä enemmän pelattiin niin sitä enemmän siinä alkoikin olemaan syvyyttä. Ja kyllä, kyseessä on siis deittipeli, missä on puluja. Voitteko uskoa.. Lopulta se osottautu niin intensiiviseks ja traagiseks, että unohdettiin viedä koiratkin ulos kun vaan pelattiin Hatoful Boyfriendiä. :DD Ja siis en vitsaile!! Se oli hyvä.

Vaikka tällä kertaa tulikin vierailtua pidempään kuin viikko niin silti aika meni todella nopeasti. Samaan aikaan tuntuu, että tehtiin ihan hirveästi asioita, mutta samaan aikaan tuntuu ettei aika riittänyt mihinkään. On niin ihanaa, kun on koko ajan joku seurana, mutta silti voi myös vetäytyä omiin oloihin ja tehdä omia juttuja. Kotiarkeen sopeutuminen tuleekin olemaan varmaan tämän takia hankalaa, kun kaiken joutuu tekemään yksin. Mikään ei ole parempaa, kuin arkisten asioiden tekeminen yhdessä. ♥

Koulusta vielä sen verran, että hain tosiaan nyt toiseenkin paikkaan. Veljen tyttöystävä vinkkas mulle opiskelupaikasta, mihin voisin hakea ja aloinki heti siitä kuultua väsäämään hakemusta sinne. Pohdin sitä tekstiä ties kuinka kauan ja, kun vihdoin olin siihen tyytyväinen, kone sanoi error. Lannistuin vaa sängylle itkemään, mutta sain sitte seuraavana päivänä kirjoitettua uuden hakemuksen. :D Mira auttoi ihanasti muistamaan, mitä asioita edellisessä oli lukenut.
      Tuonne tosiaan tahtoisin enemmän, mutta tieto siitä tulee myöhemmin kuin tuosta ekasta paikasta. Tavallaan toivon, että ekasta paikasta tulisi kielteinen vastaus ja pääsisin tuonne niin ei vahingossakaan kävisi niin, että kieltäydyn saamastani paikasta enkä sitten pääse tohon toiseenkaan. Miksi kaikki menee mulla aina niin monimutkaiseksi!

Fiilisten tuulettelua

Pahoittelut taas pidemmästä tauosta. Syy on taas tämä yleisin, eli oma mieliala vaan oli niin surkea ettei minkäänlaista kiinnostusta kirjoittamista kohtaan ollut. Eikä tässä pahemmin mitään kirjoittamisen arvoista ole tapahtunutkaan. Kävin kyllä Outokummussa ja nyt olen menossa sinne viikon päästä uudestaan, mutta en vaan saanut aikaiseksi kirjoittaa. Reissua ennen itseasiassa oli pidempi (jotain kaksi viikkoa..) kausi, kun olin ihan huippuhyvällä tuulella ja vastoinkäymisetkään ei lannistanut, mutta sitten alkoi tämä ankea lasku. Mulla saattaa hyvinkin olla päivän aikana joku pieni meno, jonka aikana olo on hyvänä, esim nään jotain kaveria, mutta kotiin palatessa makaan vaan sängyllä ja nukun suurimman osan ajasta. Tähän tarvittaisiin muutos, onneksi on tosiaan tuo matka tulossa. Rahahuolet painaa kyllä mieltä niin vahvasti tällä hetkellä, että toivottavasti saan ne pois mielestäni edes hetkeksi.

Saan romahduksia, vajoan pohjalle ja kerään itseni sieltä uudestaan ylös uskotellen, että kyllä tämä tästä. Vastoinkäymisten kasautuessa alan valmistautumaan uuteen romahdukseen ja joka kerta sieltä nouseminen on edellistä kertaa vaikeampaa. Koitan tarpoa tässä mudassa eteenpäin ja välillä tuntuu, että harteillani on omieni lisäksi myös muiden ihmisten huolet, jotka hidastaa tätä matkaa entisestään. Ketään en syytä, koska se ei ole kenenkään vika, että olen näin empaattinen ja huolehdin muista epäinhimillisen paljon, mutta joskus kannattaisi miettiä kuormittaako ympärillä olevia ihmisiä liikaa negatiivisuudellaan.
      Olen nähnyt netissä postauksia, missä ihmisiä sanotaan itsekkääksi, jos he kertovat masentuneen läheisen huolien vaikuttavan myös heihin ja mielestäni itsekkäämpää on ajatella, että ne eivät vaikuttaisi. Ketään ei missään nimessä saa syyllistää masentuneisuudesta, saati esittää tilanteen uhria, mutta joskus täytyy muistaa että maailma ei pyöri vain omien ongelmiesi ympärillä, vaan muillakin on omat arjen haasteensa ja, jos kuormitat jatkuvalla syötöllä heitä, tulee niistä selviytymisestä raskaampaa. Jatkuva huoli toisesta ihmisestä lamaannuttaa. Ota siis saamasi apu vastaan, mutta muista myös antaa sitä takaisin, älä vain vastaanota.

Olen aloittanut yhdessä nuortenryhmässä, missä käyn kahdesti viikossa ja siinä onkin mitä mun elämässä tällä hetkellä tapahtuu. Jonkin verran tulee kyllä kavereitakin nähtyä, mutta tällä hetkellä kaipaisi, ja tarvitsisi, enemmänkin sellaista rentoa sosiaalisointia ja olis ihan huippua, kun täällä lähellä asuisi joku kaveri joka tykkäisi mun kanssa aikaa viettää lyhyemmälläkin varoitusajalla. Tosi usein tulee fiilis, että tahtoisin katsoa leffaa jonkun kanssa tai vaikka käydä kävelyllä tai kiertelemässä kaupoissa, mutta ei mulla ole oikein ketään, ketä pyytää. Omaa syytähän tämä myös on, koska oon kovin awkward ihminen ja harvojen kanssa voin ottaa oikeasti rennosti.
      Yksinäisyys on perseestä. On kamalaa kuunnella mielen jatkuvaa kuiskintaa siitä, että en ole tarpeeksi hyvä. Olen väärän näköinen, tykkään vääristä asioista, puhun liikaa, puhun liian vähän... Lista jatkuu ikuisesti. En tiedä, mistä uusia kavereita voisi saada saati miten säilyä tarpeeksi mielenkiintoisena nykyisten silmissä. Jatkuva häpeä ja yksinjäämisenpelko tekee kaikesta niin vaikeaa. Miksei asiat voisi olla vain yksinkertaisia.

Kuitenkin, jotain toivoakin pilkottaa horisontissa, nimittäin olen saanut kutsun kouluhaastatteluun! Vaikka omaan pessimistiseen tapaani odotukset eivät ole korkealla tämän asian suhteen, säilytän mielessä pienen toivonkipinän, jos vaikka sieltä koulupaikka tärppäisikin. Mutta siitä kirjoittelen lisää vasta, kun asiat varmistuu suuntaan tai toiseen.

Helsinki-Kajaani-Helsinki

Mulla ja Lauralla oli jo puhetta kesälomalla, että menisin siellä käymään, mutta molemmille sopivaa ajankohtaa ei sitten ennen tätä elokuun loppua löytynyt. Lauralla oli vielä lomaa töistä jäljellä, joten lensin sitten Kajaaniin seuraksi! Sanomattakin selvää, että olin pieni stressipallero ennen lähtöä, koska tosiaan on ollut, kuten viime postauksessa kirjoitin, hieman hankaluuksia toimia ihmisten kanssa ja sitten vielä päätin mennä lentämällä, mitä en oo koskaan ennen tehnyt. Haluan kyllä totuttaa itteni toimimaan ei-mieluisissa tilanteissa, joten hyvää treeniähän tuo oli ja matkustaminen meni lopulta vaivattomasti. Junalla matka veisi about 6 tuntia ja lentämällä meni vain päälle tunti. Kätevää, kun ei ollut edes sen kalliimpi matkusataa tällä tavalla. Sain isältä vielä kyydinkin lentokentälle niin ei tarvinnut julkisilla lähteä säätämään. 

Olin Kajaanissa maanantaina vähän puolenpäivän jälkeen ja lentoasema olikin ihan pieni pikkuruinen, että Laura löytyi sieltä heti :D Pääsin kaupassakäynnin jälkeen näkemään Lauran uuden asunnon ensimmäistä kertaa ja myös tämän uuden koiranpennun, Velmun. Velmu oli niin pieni verrattuna Lauran toiseen koiraan, Viljamiin, jonka olenkin jo aikaisemmin nähnyt. Molemmat on rodultaan italianajokoiria ja Viljami on itseasiassa Velmun isä. Koirien kanssa touhuaminen olikin sitten suuressa roolissa koko vierailun ajan. Osittain siksi, että koirat on ihania ja osittain siksi, että ne kyllä piti huolen että heitä huomioidaan :D Koiranpennut on ihania ja Velmu oli mitä suloisin, mutta neljässä päivässä muistui kyllä mieleen, miksi en halua uutta koiraa vielä pitkään aikaan, haha! Tuhosi mokoma Lauran läppärin johdon ja kännykän laturin. Mutta hienosti osasi olla kotona yksin, kun ulkoiltiin joka päivä Viljamin kanssa pidempi lenkki `u´

      Ulkoilun ja koirailun lisäksi toinen suurin tekeminen olikin meidän molempien bravuuri, eli leffojen katselu. Käytän aina tilaisuuden hyväksi, kun saan leffaseuraa, koska yksin jaksan niitä harvemmin katsoa ja käytän kaiken ajan tv-sarjojen koluamiseen. 11 leffaa (300, 300: Rise of an Empire, Matrixit, Leijonakuningas 2, Monster - Aileen Wuornos, Honeymoon, Musta noita, Enough, The Forgotten) ehdittiin katsoa koko vierailun aikana ja niistä itseasiassa yksikään ei ollut huono. Suurin osa oli sellaisia, mitä edes toinen meistä oli jo nähnyt, mutta pari satunnaisesti Netflixistä valittuakin siellä oli. Yllättävää, miten helposti keksittiin katsottavaa, kun joskus saatan istua tunninki alakerrassa tuijottaen leffahyllyä enkä silti keksi mitään katsottavaa!

Pääsin myös kokeilemaan Sims 4 ja en ihan päässyt jyvälle siitä, mutta ainakin sain vähän Sims lievitystä, kun on ollut niin kauhea hinku taas sitä pelata :D Meillä oli hieno työnjako pöydällä: Mä pelasin läppärillä ja Laura piirsi vieressä. Itekin olin ottanu luonnoskirjan mukaan, mutta en kyllä saanut mitään piirretyksi enkä kyllä yrittänytkään. Olisin luultavasti vaan tullu huonolle tuulelle.. Pitäis harjotella piirtämistä taas, koska oon menettäny tuntuman koko harrastusta kohtaan, mutta kuka sellaista jaksaa. Haluisin vaan piirtää.

      Torstaina iltapäivällä olikin sitten aika lähteä. Kotimatkakin onnistui lähes vaivattomasti. Lentokoneessa nukahdin melkein heti ja heräsin kun oltiin jo laskeutumassa, mutta perillä sitten eksyin. Luulin, että kehärata olisi jossain siinä ihan lähellä, mutta pitikin joku kilsa kävellä ja sitten vielä mennä viidet liukuportaat alas ja kävellä pitkää tunnelia pitkin ja sitten vasta olin perillä. Onneksi juna tuli heti ja Malmilla pääsin vaihtamaan bussiin joka toi suoraan kotio. Ankeeta vaan nyt olla yksin ilman seuraa ja etenkin ilman ulkoiluseuraa, koska oli niin kiva vaan kävellä ja jutella kaikesta samalla. Harmi, ettei täällä päin asu siitä pitäviä ihmisiä kun se ainutkin muutti nyt opiskelemaan! :[ Mutta oli tosi kiva reissu ja tehtiin paljon kaikkea mukavaa! Sain Lauralta myös mekon ja paidan, joista olen kovin kiitollinen u w u Ensi kertaa odottaessa!

Kesäjuttuja

Oho, tulipas täällä hiljennyttyä :D Jotenkin vain ajattelin silleen "En jaksa kirjottaa asioista yksitellen, kirjotan yhessä postauksessa sitten useammasta asiasta" ja sitten kirjottaminen jäi kokonaan. Osittain kyllä myös sen takia, että oma vointi meni aika huonoksi yhessä vaiheessa enkä oikeastaan edes tehnyt mitään kirjoittamisen arvoista. Nytkin mun arki on suurimmaksi osaksi vain sängyllä kituuttamista ja ainut mahdollinen sosialisointi tapahtuu koiran ulkoilutuksen yhteydessä.

Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjottaa edes jotain tänne. Harmittaa, että koko heinäkuu jäi kirjoittamisen osalta väliin. Toivotaan, että jaksaisin tästä nyt jatkaa vähän tunnollisemmin! Näillä näkymin ei kyllä pahemmin mitään ohjelmaa ole tiedossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka tämä tästä muuttuisi :D Mun menoa voi kuitenkin tällä hetkellä seurata parhaiten Twitterissä!

Heinäkuun aikana olin aika paljon Miran kanssa, mutta tuli siinä muitakin ihmisiä jonkin verran nähtyä. Pidin myös jokavuotisen  miitin, johon tuli mukavasti ihmisiä. Suurimmaksi osaksi sosiaalisella rintamalla oli kuitenkin aika kuollutta, koska parin vastoinkäymisen jälkeen aloin taas stressaamaan ihmisille puhumista ja pelkäämään saavani huonoa kohtelua. Koitan kaivaa itseäni nyt sieltä stressikuopasta ylös ja toivon, että syksyn aikana saisin jotain kehittävää tekemistä itseinhossa, syyllisyydessä ja yksinäisyydessä vellomisen sijaan. Vielä pari kuukautta niin saan tietää, pääsenkö kouluun minne hain. Epäilen kyllä suuresti, mutta kai pienen toivon ylläpito on ihan tervettä.

Vaikka heinäkuu tosiaan meni henkisellä puolella miten meni niin sain viime viikolla pienen irtioton arjesta ja lähdin Miran ja sen siskon kanssa Outokumpuun. Mira muutti uuteen asuntoon ja menin auttamaan tavaroiden purkamisessa, vaikka lopulta osoittauduin täysin hyödyttömäksi siinä hommassa :D Mutta mukavaa kuitenkin oli. Lähinnä vaan katseltiin Dexteriä, pelattiin Super Marioo ja ulkoiltiin. Näin myös monen vuoden jälkeen pitkästä aikaa siilin. Tuolla pihoilla kulki ainakin kolme siiliä, joita sitten joka ilta innokkaasti bongailin.

Lintsi ja juhannus

Miksi kirjoittaa teksti ajallaan, kun voi kirjoittaa sen viikon myöhässä! No mutta eipä tässä kai mitään tulenpalavaa kiirettä olekaan eli ihan sama se käytännössä on, milloin asiat saan kirjoitettua. Tykkään kirjoittaa tänne, mutta olen vain liian laiska avaamaan tietokonetta, siirtämään kuvia ja muokkaamaan kuvia yhteen. Niin suuri vaiva, oi voi..! Päätin sen verran bloggaamista nopeuttaa, että luovuin noista piirretyistä aloituskuvista. Kokeilen nyt tällaista toisenlaista tapaa, mutta saa nähdä pysyykö sekään :D

Mutta kuitenkin. Menin viikko sitten torstaina Lintsille Miran, tämän siskon ja niiden kavereiden kanssa. Sääennuste oli jo alkujaan huono, mutta todellisuus oli vielä huonompi. Tai kyllähän siellä sadekuuroja oli sen jatkuvan normisateen seassa. Koskaan ennen en ole ollut Lintsillä sateella, eli olipahan kokemus!

Yllättävän vähän loppuenlopuksi sadekaan haittasi. Eniten inhotti istua penkeille, missä oli valmiina pieni lätäkkö. Onneksi tajuttiin Miran kanssa ottaa pyyhe mukaan, mutta sekin oli ihan litimärkä jo parin laitteen jälkeen. Hyvä puoli ainakin oli, että missään ei ollut jonoista tietoakaan ja kaikissa haluamissa laitteissa pääsi käymään! :D Pelattiin myös paljon eri pelejä, mutta niissä ei onnistanut.

      Loppua kohden mieliala alkoi kuitenkin laskemaan. Sisällä syömisen jälkeen ulos palaaminen ei houkuttanut niin yhtään ja viimeinen pisara (he he he) olikin, kun kastuin litimäräksi vesisokkelossa. Mun idea oli mennä siihen ja minähän siinä eniten kastuin. Sain vedet kahdesti suoraan naamaan ja kerran niskaan. (y) Lämpösällä säällä toi vois olla tosi kiva, mutta nyt vaan lähdettiin Miran kanssa heti sen jälkeen. Ostin sille kuitenkin haipehmolelun Sea Lifen myymälästä :>

Olin siinä uskossa, että perjantaina mökillelähtö tapahtuisi paljon myöhemmin, joten aamulla tuli pieni hoppu, kun kännykkään ilmesty suihkun jälkeen viesti, että tunnin päästä meitä tullaan hakemaan. En ollut pakannut, en ollu siivonnu. Papu oli vielä hakematta ja kaikki mahdollinen oli vielä kesken.

      Paniikki oli onneksi turhaa. Kride haki Papun ajoissa ja sain kaiken hoidettua niin nopeasti, että mulle ja Miralle jäi ihan lagausaikaakin vielä. Onneksi ei kuitenkaan kovin kauan tarvinnut odotella, kun kyyti saapui. Ängettiin tavarat autoon ja survottin itsemme sinne viiden marsun, kolmen koiran ja neljän ihmisen voimin!

Muut oli jo lähtenyt mökille torstaina, joten kaikki oli kasassa meidän jälkeen. Yhteensä meitä oli siellä 8 ihmistä, 6 koiraa ja 5 marsua. :D Juhannus meni jokavuotisen kaavan mukaan. Syötiin hyvää ruokaa (lohta ja uusia perunoita ♥), pelattiin petankkia, krokettia, ristiseiskaa, Brainstormia ja Aliasta. Käytiin tänä vuonna Miran kanssa katsomassa jopa kokkoa ja istuttiin muiden seurassa hetki leirintäalueen terassilla, mutta lähdettiin vähän ennen muita takaisin.

      Luonnollisesti myös saunottiin, oleiltiin ulkona, kalastettiin ja syötiin jatkuvasti. Mun ja Miran tän hetken hitti on Animal Crossing, johon oon saanut luoda jo oman hahmonkin niin olin sitten koko ajan Miran 3DS:n ääressä. Vahingossa voitin jonku ötökkäkisan löytämällä hienon perhosen, mutta onneksi Miran perhosesta sai sitten kaksi pistettä enemmän..! :D

Mä niin tykkään olla tuolla. Mulla on ihania lapsuudenmuistoja mökiltä ja meiän mökki on vaan niin mukana. Toki sieltä ne huonotkin puolet löytyy, mutta kuka niitä jaksaa miettiä hyvässä seurassa mukavia asioita tehdessä `u´ Koiratkin viihtyy tuolla niin hyvin, Elvis jopa innostui juoksemaan muiden kanssa. Isla sen sijaan ui ensimmäistä kertaa luonnossa. Haki keppiä tosi kaukaa ja olin ylpeä uwu Isla myös pääsi ensimmäistä kertaa veneilemään ja ei ollut siitä moksiskaan. Käytiin läheisellä korkealla kalliolla, josta on tosi hienot maisemat järvelle!

      Sunnuntaina oli sitten lähtö ja mut ja Mira meinattiin aluksi dumpata kulkemaan bussilla, mutta onneksi Miran sisko sitten tuli hakemaan. Ne meni omalla kyydillään, mun vanhemmat jäi mökille ja me loput mahduttiin yhteen autoon nipin napin. Oli todella ihana juhannus ja sääkin oli odotettua parempi niin pystyi ulkonakin olemaan!

Työharjoittelun jälkipuinti

Avasin tilaustyöt Deviantartissa.

Perjantaina oli viimeinen päivä työharjoittelussa, jossa olin siis kaksi viikkoa kuten olen täällä jo pariin kertaan maininnut. Olin läheisessä eläinkaupassa ja viihdyin siellä todella hyvin! Valitettavasti kaksi päivää meni sairastellessa, joten jo valmiiksi lyhyt aika lyheni entisestään, mutta olen kuulemma tervetullut sinne uudestaankin, mikäli harjoittelupaikalle tulee tarvetta olemaan!

Aluksi pelkäsin, että noin pienessä liikkeessä on vaikea keksiä joka päivä tekemistä, etenkin kun jo parissa päivässä olin järjestellyt ja siistinyt lähes kaikki hyllyt. Vaikka välillä sellaisia hetkiä tulikin, ettei ollut mitään tehtävää, en kuitenkaan kokenut olevani tiellä tai häiriöksi niinkuin esimerkiksi kasilla suoritetussa Tet-harjoittelussa aikoinaan kävi.

      Suurimmaksi osaksi hommaani oli hyllyjen siistiminen ja järkkääminen ja tavaroiden purkaminen. Siivosin myös akvaarioiden koristeita, pumppuja ja laseja. Siistin myös kasveja paikoilleen ja keräsin mahdolliset kuolleet kalat pois. Ja kun järjestelmällisyyteni tajuttiin, sain järkätä eri tuotteita siististi näytille kuten kissanruuat, valjaat, akvaariotavarat jne :D Valjaat ovat nyt hienosti koon ja värin mukaan telineessä. Muutamia asiakkaitakin tuli neuvottua aina välillä.

      Suosikkihommiksi jäi kanin kynsien leikkaaminen ja myyjän koiranpennun ulkoiluttaminen. Avustin myös yhden hankalan koiran kynsien leikkaamisessa, mutta luonnollisesti leikkasin heti suoneen ja häpesin itseni maan alle |D Akvaarioidenkin kanssa puuhailu oli myös yllättävän mukavaa! Tosin ainahan mä olen kaloista pitänyt.

      Tykkäsin paljon ilmapiiristä tuolla. Kaikki ihmiset oli mukavia eikä kahden viikon aikana kohdalle osunut yhtäkään raivostuttavaa asiakasta. Harmi, että mulla kestää aikani ryömiä ujokuplastani pois, eli vasta tokan viikon loppua kohden aloin pääsemään kunnolla sosiaalisuudessa vauhtiin ja sitten harjoittelu loppuikin :D Alla lukee saamani arvostelu!

"Laura on erittäin yhteistyökykyinen ja erittäin soveltuva eläinkaupan alalle. Hän on suorittanut kaikki hänelle annetut työtehtävät ahkerasti ja huolellisesti. Laura on toiminut vastuullisesti ja ollut oma-aloitteinen ja kiinnostunut alalle. Erityismaininta loistavasta järjestelmällisyydestä tavaroiden hyllyttämisessä ja järjestelyssä. Suosittelen häntä jatkamaan alalla lämpimästi."

Tiesin jo ekan päivän jälkeen, että tulen haluamaan jokaista eläintä vähintäänkin kerran ja niin tulikin käymään. Aluksi ihastuin yhteen talvikkoon ja halusin sen ja pikkuhiljaa kiintymykseni siirtyi kahteen gerbiilityttöön. Sen jälkeen kun sain luvan käsitellä eläimiä olinkin jokaisessa välissä käsi terraariossa hipelöimässä milloin mitäkin.

      Kun palasin töihin parin päivän sairastelun jälkeen, sinne oltiin tuotu kolme pientä kaninpoikasta. Sulin niiden söpöyden edessä heti, mutta kun otin niitä syliin, rakastuin ihan täysin harmaaseen poikaan. Loppupäivät menikin paljolti pupun parissa ja ahdistus valtasi heti mielen, jos kuulin jonkun puhuvan siitä pupusta ja kuinka tahtoisivat sen itselleen.

      Viimeisenä päivänä uskalsin sitten kaiken tuskailun jälkeen isälleni soittaa ja yllättäen se suostuikin pupun hankintaan heti? Ei tarvinnut taivuttelua, lähinnä toivoi että siivoilisin marsujen häkkiä vähän useammin. Itku kurkussa meninkin sitten ilmoittamaan, että varaan harmaan pupun itselleni ja heti työpäivän päätteeksi kiidätin sen kotiin ´u`

Pupuherralla ei vielä ole nimeä, mutta se on pienen pieni palleroinen ja suurimmaksi osaksi hermeliini. Sen vanhemmat on eniten mun kanssa työskennelleen myyjän omistamia nvn Todella reippaasti on kotiutunut ja vetää jo hirveää rallia huoneessa vapaana ollessaan. Ei pelkää Islaakaan yhtään ja tulee heti muakin katsomaan, jos menen lattialle sen kanssa istumaan. Oon niin iloinen tästä pumpulipallosta ;o;

Kohti kesää

Viikko työharjoittelua takana ja se on ollut raskasta, mutta kivaa! Mira tuli heti tiistaina tänne niin työpäivätkään ei ole tuntunut liian raskailta, kun on päässyt kotiin rentoutumaan sen viereen telkkarin ääreen. Mira kävi myös melkein joka päivä mun kanssa ruokatauolla uwu Valitettavasti mulla on ollut melkein joka päivä ennen töitä terapiaa tai psykiatrikäyntiä, eli oon saattanut lähteä jo kymmenen aikaan liikkeelle ja palata vasta kahdeksalta illalla. Mun työaika on siis klo 14-20 maanantaista perjantaihin.

En ollut nähny Miraa kolmeen kuukauteen, joten sanomattakin selvää että halusin sen tänne heti kun vain pohjoisesta palasi. Onneksi asiat saatiin sumplittua mallikkaasti, joten päästiin viettämään aikaa yhdessä viikoksi. Olin kuukautta aikaisemmin ostanut sille Tigeristä kaksi haipehmolelua, kaksi haisalkkua ja haipenaalin sekä Popcultista napannut mukaan Tepig-pehmolelun. Mira luonnollisesti päätti pistää paremmaksi ja oli salaa ostanut mulle alpakkapehmolelun Alpaca Evolution pelistä, jonka perään oon haikaillut jo pitkään *o* Niitä on ihan mahdotonta saada ja silti se oli jotenkin onnistunut??

Me ei tehty mun kiireisen aikataulun takia mitään erikoista, mutta saatiin The Walking Deadin 4. kausi päätökseen ja voi vitsi jäi kyllä mielenkiintoseen kohtaan..! Katsottiin myös alakerrassa Karhuveljeni Koda ja Leijonakuningas valkokankaalta kera Mäkkiruokien ja katteltii päivien aikana paljon telkkaria ja pelailtiin Animal Crossingia, lakkasin myös Miran kynnet. Sängyssä lagailuksi meni, mutta mikäs sen parempaa kun molemmille sellainen kelpaa. Aloitettiin myös pelaamaan Epic Mickey 2:ta, jota ei harmi vaan pelailtu kovin paljon mun väsymyksen takia. Myöhemmin sitten sitä, etenkin nyt kun ei ole mitään tv-sarjaakaan kesken!

Viikonloppuna saatiin kasa koiria hoitoon. Perjantaina pyysin Surin ja Elviksen yökylään, mutta myös Sora ja Nova tuli iltapäiväksi hoitoon ja ne haettiin sitten yöllä kotiin. Oli niin mukavaa, kun vanhemmat oli mökillä ja mun velikin oli jossain, joten koko talo oli meidän käytössä. Musta on aina kivaa, kun on tollanen koirakasa kylässä, vaikka välillä kyllä pistää ärsyttämään niistä lähtevä meteli :D Onneksi suurimmaksi osaksi osaavat olla hiljaa. Nova ja Sora oli täällä myös lauantaina hoidossa ja lauantaina tänne tuli myös Saara, Roosa ja Sofia pelaamaan Haunting Groundia.

Miraa tultiin sitten sunnuntaina hakemaan sen jälkeen, kun oltiin oltu porukalla koiria ulkoiluttamassa, ja itse päätin spontaanisti lähteä vielä yhdeksi yöksi Klaukkalaan. En tiedä millon viimeksi sielläkin oon päässyt käymään.. Mä niin tykkään siitä paikasta ja ihan vain tiedoksi, tulen tästä aina mainitsemaan :D Valitettavasti Islan kiukuttelu Nemoa kohtaan jatkuu yhä, vaikka Nemo tahtoisi leikkiä sen kanssa. Musta tuntuu, että Islaa nykyään pelottaa Nemo vähän, kun se on niin monesti juossut sitä päin. Isla ei toki aina ulkona juokse täysiä Novaa päin niin, että pentu lentelee ja kierii maassa, ei.... Hypokriitti koirani u-u Pitää totuttaa niitä toisiin paremmalla ajalla nyt kesän aikana!

      Saatiin tuolla pizzat ja muuten sitten vain lagailtiin yhdessä. Illalla Nemo tuli nukkumaan mun viereen tosi pitkäksi aikaa ja olin ihan onneni kukkuroilla. Pötkö vieressäni äää. En ollu sitäkään nähnyt ikuisuuteen, joten oli ihana päästä halimaan sitä ja heittelemään palloa ja muhmuttamaan sitä ♥ Mulla oli niin mahtava viikko, että nyt on taas karua palata tyhjään seurattomaan arkeen.

Aamulla oli aikaisempi herätys, kun piti ehtiä yhdeksitoista Kamppiin terapiaan. Herääminen ei muuten olisi ollut niinkään ongelma, ellei Isla olisi herättänyt mua yöllä kahden aikaan ja vaatinut ulos. Onneksi en myöhästynyt bussista ja oli oikeastaan ihan mukavaa kävellä pysäkille. Siinä heräsi mukavasti. Terapian jälkeen mulla oli vain kurkku niin kipeä, että piti jättää työpäivä välistä ja nukahdinkin viideksi tunniksi päivällä..

Nyt vielä viikko pitää jaksaa niin alkaa mullakin kesäloma. Otsikon mukaisesti kohti kesää mennään!

Toukokuun loppu

Mulla on ollut tavallaan tosi kiireistä tässä viimeiset viikot, mutta toisaalta voi myös olla että siltä on vain tuntunut. Uravalmennus on nyt huomenna alkavaa työharjoittelua lukuunottamatta käyty ja suoriuduin siitä loppuenlopuksi melko kehnosti poissaolomäärää ajatellen. On ollut päiviä, kun oon sinne itseni saanut, mutta on täytyny lähteä jo tunnin jälkeen pois, koska on vaan lähteny tunto raajoista ja meinannu oksentaa.

      Ahdistuskokemuksista huolimatta kurssi on ollut ihan mukava, enkä missään nimessä kadu sinne menemistä. Musta on ollut kivaa, kun arkeen tuli vähän rytmiä, vaikka se on myös tehnyt väsyneeksi. Oon kuitenkin jaksanut nähdä ihmisiä aina päivän päätteeks ja mielekästä tekemistä on ollut oikein paljon uravalmennuksen ohella `u´

Näin tiistaina Linaa, koska oltiin sovittu, että käydään yhdessä kävelyllä, tällä kertaa vain täällä päin. Nähtiin tossa jo pari viikkoa sitten pitkästä aikaa ja silloin käytiin Viikissä kävelyllä. Sain myös synttärilahjat kätösiini, joihin yllä olevat kirjanmerkitkin kuuluu. Sain myös pari pikkukuvaa muista hahmoista ja kirjekuoressa oli niin upea Isla, että sekin oli laitettava talteen. Taiteilujen lisäksi sain kaikkia herkkuja, mistä tykkään ja Tarzan PS1 pelin. Kyllä mua hemmotellaan /u\

      Muutenkin oon nyt ollut kavereiden kanssa aika ahkerasti viime viikkoina. Odotan kovin loman alkamista, koska silloin on aikaa vihdoin toteuttaa monia suunnitelmia, mitä tässä on kevään aikana kertynyt. Harmi, että mun kesäkuu näyttää jo nyt niin täyteen ahdetulta, että mun tavanomaisille spontaaneille päähänpistoille ei siellä ole niin aikaa pidemmistä asioista puhumattakaan. Onneksi oon taitava sumplimaan aikataulut aina niin, että kaikki mahtuu! :D

Keskiviikkona menin veljen ja sen tyttöystävän kanssa mätsäriin. Nova pääsi ensimmäistä kertaa ihan kehään ja mukana oli myös tottakai Isla ja Sora. Oli oikein mukava sää ja ilta meni kivoissa tunnelmissa. Suurin osa ajasta meni kehien laidalla, mutta annettiin koirien myös juosta vapaana ja istuttiin viltillä.
      Isla esiintyi ihan hyvin, mutta ei ollut paras suoritus. Vähän nojasi tuomarista pois ja mielenkiinto oli poissa. Sai sinisen eikä sitten sijoittunut. Nova sen sijaan esiintyi ekaksi kerraksi todella hyvin. Vähän hyppi kehässä, mutta sai silti punaisen nauhan ja sijoittuikin lopulta kolmanneksi. Suurin yllättäjä oli kuitenkin Sora, joka meni kehässä ihan mielettömän kauniisti eikä tuomariakaan aristellu. Sora on vielä vähän pulskassa kunnossa ja karvatkin on pentujen jälkeen vielä aika hapsut, mutta lopulta sijoittui punaisten toiseksi! :D Loistavaa!

Olin maanantaina saanut päähäni ajatuksen siitä, että veisin Islan koirauimalaan ja innostuin siitä niin, että soitin heti samana päivänä sille uima-ajan torstaiksi. Torstaina olikin kovin kiireinen päivä ennen uintia. Menin uravalmennuksesta suoraan terapiaan, näin Cavaa keskustassa ja mentiin yhdessä Itikseen pyörimään. Sieltä sitten kiidin vauhdilla kotiin hakemaan Islan ja uimatavarat.
      Isla ei aluksi ihan lämmennyt ajatukselle uimisesta, mutta kun se tajusi idean niin se touhu olikin ihan mukavaa. Puoli tuntia sai pulikoida ja hakea lelua altaasta. En malta odottaa, että pääsen sitä uittamaan uudestaan. Joko tuonne uimalaan tai ihan mereen `u´

Viikonloppunakaan en ollut tyhjänpanttina kotona. Perjantaina ulkoilin mun kaverin, Jennin, kanssa. Käytettiin aluksi sen kaksi koiraa ja pumpulit ja sitten vielä sen kaks muuta koiraa ja Isla :D Mentiin myös sen äidin uuden koiranpennun kanssa tapaamaan Novaa. Illalla menin veljen mukaan istumaan iltaa Aurinkolahdessa olevaan ravintolaan, Solmuun.
      Lauantaina oli Cavan ylppärit, minne menin samaa matkaa Linan kanssa. Löydettiin paikalle melko vaivattomasti pientä seikkailemista lukuunottamatta ja iskettiin heti ruokiin kiinni. Itse ahmin etenkin voileipäkakkuja, nam ;o; Oltiin juhlissa pari tuntia, kunnes lähdettiin kotiinpäin. Itse olin todella väsyny ja kotiin päästyä kävinkin vaan heti nukkumaan.
      Vaan ei kotiin ehtinyt pitkäksi aikaa jäädä makoilemaan, koska lähdin melkeen heti Saaralle Roosan kanssa. Istuttiin siellä ehkä tunti kunnes lähdettiin Vaticaniin, missä tavattiin Cava ja sen veli. Juhlittiin niiden kanssa siellä pari tuntia, mutta itselle tuli ihan tajuttoman kuuma ja stressasin kotona yksin olevia koiria, joten lähettiin jo yhdeltä. Roosa ja Saara jäi kyllä sinne vielä :D Oli mukava baarireissu, kun talo oli täynnä pelkkiä nuoria niin säästyi ahdistavilta miehiltä. Yks mies vaan kaappas mut ja sano, että oon 45 kilonen Pocahontas ja siitäki pääsin eroon tosi helposti (y)

Mulla oli täällä tosiaan perjantaista asti Elvis ja Suri hoidossa ja niiden kanssa oli tosi kivaa ;o; Elvis oli hieman masentunut, mutta annoin sille erityishuomiota koko viikonlopun ajan ja meistä tuli ihan bestikset all over again. Se on niin söpö, kun se nukkuu koko yön vieressä ja sitä saa halata ja rutistaa eikä se välitä. Pieni pehmolelu ♥
      Anteeksi, että tämä postaus oli tällänen vähän tylsä selostus vaan! Euroviisuistakin oli tarkotus kirjoittaa, mutta en sitten saanut aikaseksi. Katsoin niitä yhdessä Miran kanssa mikkien välityksellä :D

Vappu

Vappu on ihan paska juhla Saksassa. Täällä se on shelttijuhla.

Tänä vuonna poikkeuksellisesti lukioporukalla ei oltu sovittu mitään vappumenoa, joten suunnittelin sitten Kriden kanssa omat menot. Viimeseen asti kyllä vaihtu suunnitelmat, mutta onneksi mitään ikäviä muutoksia ei kuitenkaan tullut ohjelmaan.

Keskiviikkona lauennut ahdistus vaivasi vieläkin turhan voimakkaasti torstai-aamuna, joten en saanut itseäni uravalmennukseen. Nukahtelin pitkin aamua ja itteni liikkeelle saaminen oli ihan kauhea kamppailu.. Onneksi sain sitte asiat kuitenki tehtyä ennen iltaa, ettei kiire kuitenkaan missään vaiheessa tullu. Olin ehtiny jo pukea ja siivota, kun veli toi tänne Novan ja Soran hoitoon ja kävin siitä sitte vielä pikaisesti kaupassa.

Nova ja Isla sai jo itessään ihan kauheen hullunmyllyn aikaseks tänne, mutta kun Kride saapui vielä Jaden kanssa niin täällä oli kaaos :D Oli pakko naapuriinki mennä sanomaan, että sori jos täältä nyt kuuluu ihan tajuttomasti koirien haukkumista, mutta ne rauhottuu kyllä alkuriehan jälkeen..!
      Kriden kanssa heti avattiin skumppa (joka oli muuten tosi hyvää!) ja syötiin minipizzoja sekä nakkeja ja lihapullia. Kumpikaa ei ollu vielä syöny päivän aikana kunnolla, koska Kride tuli suoraan töistä ja itse olin muutenvaan käyttäny päivän lagimiseen.
      Suolaisten ruokien jälkeen siirryttiin ulos läheisille kallioille, missä tykkään aina kauheesti vaan istuksia. Harmi, että neljän ylienergisen koiran kanssa siellä istuskelu oli kaikkea muuta kuin rauhallista ja rentouttavaa, mutta mikäs siinä kun toisilla on hauskaa :D Novaa ja Soraa en uskaltanu vapaaksikaan päästää, joten ne oli sidottuna aitaan ja koko ajan tiellä, haha. Tuolla tuli muutenkin kylmä aika nopeasti, joten siirryttiin sisään jo hetken jälkeen.

Sisällä jatkettiin ekan Harry Potterin pelaamista, mutta se on niin rasittavan haasteellista, että ei jaksettu sitä kovin kauan pelata. Se on samaan aikaan niin raivostuttava peli, mutta myös niin naurettava, että nauroin vaan kaikelle. Pelaamisen jälkee käytettii koirat iltapissalla ja siirryttiin elokuvien pariin.
      On jo pitkään ollu tarkotus katsoa yhdessä Aladdin ja nyt vihdoin sille oli aikaa. Nostalgian määrä oli suuri ja vanhoja Disney leffoja katsoessa myös tajuaa kuinka idiootti on pienenä ollut. Nauratti ihan, ku muisti asioita, mitä on pienenä ajatellu. Jotenki on ollu niin putkiaivo :D
      Disneily jatkui sitten vielä Notre Damen kellonsoittajalla, jota kumpikaan ei kyllä ollut nähny kuin ehkä kerran elämänsä aikana, Itse en muistanu siitä elokuvasta mitään, mutta sekin oli hyvä. Jotenkin todella synkkä elokuva, ehkä sen takia se ei olekaan pienenä niin kiinnostanut!
      Leffojen jälkeen oltiin ihan poikki ja yritettiin käydä nukkumaan, mutta koirat aina havahtu haukkumaan ja murisemaan eri äänille, joka sitten puolestaan herätti meidät. Mun veli tuli onneks yöllä hakemaan Novan ja Soran kuitenki kotiin, että sen jälkeen rauha palasi maahan. Tosi kiltisti ne oli koko päivän ollut, mutta tollasessa laumassa riittää ku yks murahtaa niin muut yhtyy haukkumaan.

Aamulla väsytti ja lagitutti niin paljon, ettei jaksettu lähteä käymään meiän mökillä, mitä oltiin aluks vähän mietitty. Syötiin rauhassa aamupala, käytettii koirat ja pelattiin PS1:lle tehtyä Aladdin peliä. Päästiin siinä aika pitkälle, mutta sekin on niin vaikea ohjattavuudeltaan niin kyllästyttiin aika nopee.
      Ulkona oli mukava sää, joten päädyttiin siinä sitten kaiken lagailun jälkeen kävelemään melkein 9 kilsan lenkki koirien kanssa. Musta on niin ihanaa, kun on seuraa kävelylle, koska silloin tollanenkaan matka ei tunnu missään ja aikakin menee niin nopeasti. Ku pystyiski vaan joskus spontaanisti lähteä viemään yhdessä koiria ulos, mutta eeei koska välimatka.
      Tultiin meille sitten vielä lagailemaan puhelimien ja Netflixin ääreen. Kride siinä sitten jossain viiden maissa lähti ja itse taisin heti sen jälkeen vaan nukahtaa.. :D Mutta oli tosi kiva vappu, ihanan koiraisa ja hyvässä seurassa!

Popcult Helsinki 2015

Linet © Kride

Kride kysyi multa jo varmaan yli kuukausi sitten, että olisinko mahdollisesti kiinnostunut menemään sen kanssa Helsingissä järjestettävään Popcult tapahtumaan ja silloin koko juttu tuntui vielä todella kaukaiselta. Tapahtuma tulikin yllättävän nopeasti ja etenkin viimeisin viikko meni hujauksessa. Mulla alkoi tosiaan työkkärin järjestämä uravalmennus, jossa olen joka päivä yhdeksästä kolmeen, joten päivät menee melko nopeasti. Harmi, että oon yleensä päivän päätteeksi vaan kovin väsynyt!

Onneksi lauantaina heräsin kuitenkin vaivattomasti aamulla, vaikka olin edellisenä päivänä tullut vasta yöllä kotiin. Arkirytmi kyllä tekee aamuheräämisistä huomattavasti helpompaa, etenki kun aurinko jo paistaa melko kirkkaasti ikkunasta sisään siinä kahdeksan aikaan.. :D Onneksi tossa oli hyvin aikaa vielä siivota huone ennen kuin Kride tänne saapui. Itse en ollu vielä saanut meikattua siinä vaiheessa, joten mun piti vielä laittautua valmiiksi, mutta sitten lähdettiin heti kohti Kulttuuritaloa!

Paikalle löydettiin vaivattomasti, mutta itse tapahtumaan sisään astuessa mulle iski jälleen kerran sama järkytys ihmispaljoudesta ja hälinästä, mikä iskee aina tapahtumien aluks. Miten siihen ei ikinä osaa varautua :D Pyörittiinki hetki päättömästi ja löydettiin narikka ja sitten siirryttiin kuuntelemaan Jarmo Kosken haastattelua.

      Ite tykkäsin paljon tosta haastattelusta ja nauroinki pariin otteeseen. Oon ollu haastatteluissa, jotka on ollut ihan kuivia, mutta tää oli kaukana siitä, vaikka kyseessä ei edes ollut ihminen jonka töitä olisin suuremmin seuraillu. Lähinnä vaan tiedostan, että kyseessä on Seppo Taalasmaan näyttelijä.

      Haastattelun jälkeen lähinnä kierrettiin Taidekujaa sekä myyntipöytiä pohtien mihin lopulta päädyttäis rahaa tuhlaamaan, mutta käytiin myös jossain Muumi-paneelissa. Sen jälkeen molemmilla oli jo niin huutava nälkä, että päädyttiin Heseen syömään.

Hesessä oli luonnollisesti pitkä jono, mutta onneksi siellä oli hyvä ja tehokas palvelu, ettei siinä sitten ikuisuutta joutunut seistä. Löysin sieltä maasta kaks euroa, joten päädyin ostamaan meille nugetit sillä :D Syötiin ruuat kivalla kalliolla auringonpaisteessa, vaikka siinä ei vielä niin lämmin kuitenkaan ollut kuin olisi voinut toivoa.

      Ruokailun jälkeen tehtiin coniostoksia. Ostettiin raidallisia polvisukkia, mitä oon jokaisessa conissa himoinnut ja nyt vihdoin uskaltauduin niitä ostamaan. 15 eurolla sai kolme paria, joten itse otin harmaamustat sekä mustapunaiset ja Kride otti ruusukuvioiset. Kride osti myös Armin-figuurin ja mä ostin Miralle ison pehmeän Tepig-käsinuken. Se oikein kutsu mua luokseen siellä. Muita Tepig juttuja ei sitten sen lisäksi löytynytkään :[

      Loppuaika sitten vaan hengailtiin ja seuraan liittyi myös Cava, joka pelasti meidät luonnoskirjallaan. Piirreltiin ja juteltiin siinä ehkä joku tunti tai enemmänkin, en oikeastaan muista. Cavalla kuitenkin alkoi vielä sitä kiinnostava ohjelma, joten siinä vaiheessa meidän tiet erkani. Minä ja Kride lähettiin puolestaan kohti Cafe Mascotia!

Kello ei ollut vielä seitsemän, joten hengailtiin läheisessä puistossa tunti. Kiipesin siellä puuhun, koska jotkut jonnetkin niin teki ja muuten vaan istuttiin rauhaisasti penkillä. Sitten kun alkoi tulemaan kylmä ja kello lähestyi seiskaa, siirryttiin Cafe Mascotiin iltabileisiin.

      Popcult vieraille oltiin varattu alakerrasta ihan oma tila ja saatiin sieltä hyvä paikka, koska tultiin niin ajoissa paikalle. Loppuillasta meidän pöytään kyllä tuli muitakin ihmisiä, joista yksi oli Kriden koulukaveri. Juteltiin myös koko ilta tytön kanssa, joka tavattiin tuolla.

      Iltabileissä oli kivaa, mutta lähdettiin sieltä suhteellisen aikaisin pois. Paikka sijaitsi onneksi ihan Hakaniemen vieressä, joten pystyttiin kävelemään bussipysäkille ja saatiin Mäkkäristä ruuatkin matkalle. Bussikin tuli ihan heti, joten ei tarvinnut kylmässä sitä odottaa! Meille päästyä käytiin heti nukkumaan.

Heräsin kuitenkin viideltä huonovointisena.. Luultavasti kuvassa vasemmalla oleva juoma oli mulle sopimaton, (joka oli muuten nimeltään Popcult :D) joten istuin kahdeksaan asti vessan lattialla pöntön ääressä. Mulla ei onneksi ollut edes pää kovin kipeä, mutta olo meni ihan järkyttävän huonoksi mitä tyhjemmäksi maha tuli. Äiti oli onneksi ihana, ja tuli antamaan mulle villapaidan ja vettä ja muutenkin lohdutteli siinä ♥ Siltähän oon tämän perinyt, joten..!

      Kahdeksalta pääsin takaisin nukkumaan, mutta pari kertaa piti vieläkin juosta vessaan eikä tosta päivästäkään sitten tullut yhtään mitään. Vaikka tavallaan huono olo meni ohi, olin niin väsynyt etten pysyny hereillä millään. Nukahdin metromatkankin ajaksi ja tapahtumassa en vaan pystyny tekemään mitään D| Huono omatunto, että Kridenkin päivä meni sitten mun voinnin takia siinä, mutta ei siellä ollut kumpaakaan kiinnostavaa ohjelmaa enää muutenkaan. Itse ostin vaan mulle ja Miralle Tracon rannekkeet ja Kride hamstrasi Pockyjä. 

      Isä tuli meidät onneksi hakemaan ja Kride lähti melkein heti kun päästiin meille. Itse nukuin loppupäivän ja sain onneksi lopulta ruuankin pysymään sisällä, enkä oksentanut enää kertaakaan.

Mun ostokset ja Kriden ostokset

Sunnuntain epäonnistuneisuudesta huolimatta oli todella kiva coni ja hauskaa Kriden kanssa `u´ Onneksi nähdään jo vappuna uudestaan, joten voidaan silloin sitten tehdä asioita mitä tällä kertaa jäi syystä tai toisesta välistä.

Äkkiä kakeen!

Kiireinen, mutta mukava viikko takana, joka huipentui mahtavaan viikonloppuun hyvässä seurassa ja koiraisiin tunnelmiin! Tällä viikolla oon huidellu sinne tänne kavereiden kanssa ja on myös ollut kaikkea muuta ohjelmaa esim terapiaa ja psykiatrikäyntiä. Toki nyt väsyttää, koska yhtäkään täysin tekemisestä tyhjää päivää ei ole viime maanantain jälkeen ollut, mutta parempi ehkä totuttautua menemiseen, koska huomenna (tai tänään..) sitten alkaa päälle kuukauden kestävä uravalmennus, mihin mut työkkärin kautta lykättiin. Hassua vuoden tauon jälkeen yhtäkkiä taas alkaa omistamaan arkirytmi :D Toivotaan, ettei vedä mua ihan liian väsyneeksi!

Saatiin pari viikkoa sitten Kaken kanssa idea, että ostetaan paljon ruokaa Mäkkäristä ja asetutaan mässäämään niitä meille telkkarin ääreen. Tää viikonloppu sopi loistavaksi ajankohdaksi, koska sunnuntaina oli myös mätsäri, mistä Kakelle olin jo vinkannu. Lauantaina pistin siis täpinöissä huoneen yökyläilyä varten kuntoon ja suunnattiin yhdessä iltapäivällä Itiksen Mäkkiin. Kaken matkaan tarttui QP-ateria + nugut ja itse olin niinkin extreme ja ostin Happy Mealin nuguilla, Big Mac-aterian ja yhden ylimääräisen euron juuston :D Eka kerta, kun söin Big Macin ja hyvää oli. Hienosti jaksettiin ruuan määrästä riippumatta syödä, mitä nyt itseltäni jäi läjä ranskalaisia, ja nautittiin ruokataivaan aikana Himymin jaksoista.

Koomailtiin tovi ruuan jälkeen tv:n parissa ja lagailtiin omiamme. Musta on aina ihan parasta, kun voi vaan olla ja hengata ja luonnollisesti löytyy vaan tekemistä. Ei tyylii haittaa, vaikka molemmat vaan hetken räpläis puhelimiaan, sekään ei tunnu silti yhtään kiusalliselta :D
      Saatiin ittemme kuitenki vielä liikkeelle, koska Isla piti käyttää iltapissalla. Ite innostuin ulkoiluseurasta niin, että päädyttiin pysähtymään jokasen aktiviteetin kohdalle, mitä löysin. Näytin Kakelle paikkoja, mitä se on jo useasti nähny, ja annoin sen nauttia mun sisäisestä lapsesta, joka vieläkin hakeutuu aina leikkipuistoihin hetkeks pelleilemään..

Meillä sitten pelleiltiin Flingissä, mistä on tullut mulle kaikista dick piceistä huolimatta pienoinen pakkomielle, ja katsottiin leffaa. Kake toi mukanaa kauhuleffan nimeltä No Escape ja ite tietty olin heti epäileväinen, kun joku sanoo kauhuleffaa hyväks. Mun leffamaku kun tuppaa olemaan niin kriittinen, etenkin kauhun suhteen, mutta tämä oli kyllä positiivinen yllätys :D Keskittyäkin olisi voinut hieman enemmän, mutta eihän sitä seurassa aina malta. Oon kyllä kehitelly itelleni pettämättömän multitaskaustaidon telkkarin kattomisen suhteen, että ei multa paljon ohi mene vaikka samalla perseilisinki kännykän kanssa ja selittäsin toiselle tyhmyjä juttuja.

Käytiin suhteellisen aikasin nukkumaan, koska sunnuntaina oli herätys puol kymmenen. Yllättävän kivuttomasti sain itteni hereille ja siinä tietty Islaa muhmuteltiin samalla, kun hitaasti valmistauduttiin ihmisen näköseks. Lähettii melko ripeästi Viikkiä kohti, missä oli tää jokavuotinen mätsäri, johon oon osallistunut jo kolmena vuotena peräkkäin.
      Itse pääsin kehään kolmen sheltin voimin, joista Isla ja Sora sai siniset ja Timi sai punaisen. Kukaan ei sitten loppupeleissä sijoittunut, mutta Isla etenkin esiintyi aivan loistavasti loppukehässä, vaikka pariarvostelussa olikin menny vähä kehnommin. Kake astui jälleen apuhandleriksi Soran kanssa loppukehään ja niilläkin taisi ihan hyvin mennä :> Punaisissa Timi esiintyi hyvin, kunnes päätti käydä kakalle keskelle kehää, haha!
      Mutta kaikin puolin oli mukava näyttelypäivä. Ei ollut mikään maailman lämpimin sää, mutta missään vaiheessa ei tullut liian kylmä. Kukaan meidän porukan koirista ei menestynyt, mutta Elvis sai ensimmäisen punaisen nauhansa näyttelystä. Esiinty hienosti äidin kanssa veteraanikehässä! :D

Kake tuli vielä näyttelyn jälkeen meille hetkeksi ja sillä aikaa lähinnä vaan lagittiin, koska molemmat oli aika väsyneitä. Mutta oli tosi kivaa ja musta oli hauskaa, kun sain pitkästä aikaa yövieraan `u´

Miltä teistä muuten näyttää tällänen kuvien asettelu? Näyttääkö isot kuvat huonolta, vai pitäiskö niiden olla pienempiä tai pitäiskö postaus laittaa osittain piilotetuksi, että kuvat näkyisi vasta kun postauksen klikkaa auki?

Sunnuntaina Isla täytti 2 vuotta! ♥