Talviunilta heräilyä

Uskokaa tai älkää, kirjoitan tänne kyllä yhä, mutta loppumetreillä se julkaiseminen aina jää, vaikka kuinka tätä blogia haluaisin edes jonkin verran yhä hengissä pitää. Itselle blogin kirjoittaminen on aina ollut lähinnä päiväkirjatyylistä muistojen tallettamista tekstin muotoon ja nyt harmittaa taas tämä pitkä tauko, jonka aikana on tapahtunut ties mitä suurta ja pientä, mistä olisin hyvin voinut kirjoittaa. En kuitenkaan ole vielä täysin tätä päättänyt kuopata ja saattaa hyvin olla, että innostun kirjoittelemaan enemmän. Sarjakuvablogi aina houkuttelisi enemmän, mutta se pirun piirtäminen ei vaan koskaan suju niin paljon, että uskaltaisin sellaisesta edes tällä hetkellä haaveilla vakavissani. Joten pysytellään tässä tekstimuodossa, oli se kuinka kuivaa tahansa!

Kysäistäänpä tässä vielä, että lukeeko kukaan tätä blogia enää? :D

Loppuvuodesta tai oikeastaan jo hieman kesän lopusta masennus alkoi taas kiristämään otettaan ja sen mukaisesti on myös tämä vuosi lähtenyt käyntiin. Olen koittanut tsempata itteäni ja välillä pystynkin saamaan positiivisuudesta kiinni, mutta tämä alkuvuosi on ollut todella rankkaa. Mutta noiden "positiivisuusjaksojen" aikana kyllä huomaa niin selkeästi miten oma asenne ja tahto oikeasti vaikuttaa mielialaan. Jos vain tyytyy siihen, että on masentunut niin ei se mihinkään pois mene, joten sen takia olen päättänyt taas tehdä enemmän työtä sen selättämiseksi!

      Kolme vuotta kestänyt psykoterapia kuitenkin loppui ja vaikka en jää tietenkään täysin tyhjän päälle asioitteni kanssa niin on tämä kuitenkin suuri muutos. Tulen käymään polilla useammin ja tarkoitus olisi käydä tuolla ryhmässä nyt aktiivisemmin, ettei arki ihan sängyssä makoiluksi menisi. Koulujuttujakin pitäisi taas alkaa miettimään, ugh!! Pieniä ideoita yhteishaun suhteen jo on, mutta eniten pelottaa että innostun taas jostain ja mua odottaa vaan kielteinen vastaus niistäkin paikoista. Mutta ei pidä etukäteen alkaa lannistamaan itseään!

Vaikka tammikuu menikin miten meni niin joka viikonloppu oli kuitenkin edes jotain ohjelmaa, mikä varmasti edesauttoikin jaksamista suuresti. Kuten viime postauksessakin jo puhuin, olen itse yhä ollut todella huono ottamaan yhteyttä ihmisiin ja tekemään aloitteita, mutta onneksi muilla ihmisillä on ollut tarjota tekemistä. Olen ollut veljeni mukana lautapeli-illoissa, viettänyt kavereiden kanssa leffailtoja, käynyt viihteellä ja satunnaisesti vain hengannut jonkun kanssa. Täytin myös viime kuussa 21! :D Hyviin asioihin mainittakoon vielä se, että olen koittanut paikkailla tulehtuneita välejä ihmisten kanssa, josta tulee aina hyvä mieli.

En nyt jaksa tätä postausta tämän edemmän pitkittää. Toivotaan, että jaksaisin jatkossa edes vähän aktiivisemmin taas kirjoittaa, vaikka välillä se turhalta tuntuisikin. `u´